Käthe Kruse

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Käthe Kruse ja hänen tyttärensä Maria ja Sofie

Käthe Kruse, syntyjään Katharina Simon (17. syyskuuta 1883 Dambrau – 19. heinäkuuta 1968 Murnau am Staffelsee), oli saksalainen näyttelijä, yrittäjä ja nukentekijä. Hän oli saksalaisen nukenvalmistuksen edelläkävijä, joka loi nukkejen valmistukseen periaatteet, joita käytetään tänäkin päivänä.[1] Käthe Kruse -nukeissa keräilijöihin vetoaa niiden realistisuus ja kestävyys.

Varhaiset vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katharina Simonin vanhemmat olivat Breslaun pääkirjanpitäjä Robert Rogaske ja ompelija Christiane Simon. Hän eli äitinsä kanssa vaatimattomissa olosuhteissa, vaikka hänen isänsä tarjosi heille tukeaan. Valmistuttuaan julkisesta koulusta Simon opiskeli näyttelemistä ja sai 17-vuotiaana paikan Berliinin Lessing-teatterissa vuonna 1900. Hän esiintyi nimellä "Hedda Somin" myös muissa Saksan kaupungeissa sekä Varsovassa ja Moskovassa.[2] Vuonna 1902 hän tapasi kuvanveistäjänä ja satunnaisena lavastajana itsensä työllistäneen Max Krusen ja heille tuli suhde. Heidän ensimmäinen lapsensa syntyi vielä samana vuonna.[3] [4] Vuonna 1905 pariskunnan ensimmäinen tytär toivoi joululahjaksi nukkea. Max Kruse etsi nukkeja kaupoista, muttei suostunut ostamaan posliininukkea, sillä ne olivat hänen mielestään kylmiä ja kankeita ja pyysi Simonia valmistamaan nuken itse. Hänen ensimmäinen pyyhkeestä valmistamansa nukke oli tyttärelle rakas, mutta hajosi pian ja niin hän alkoi valmistaa lapsilleen lisää nukkeja.[5]

KK-nukke nro 1 vuodelta 1918

Vuoteen 1909 mennessä pariskunta oli saanut kolme tytärtä ja he päättivät mennä naimisiin.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käthe Krusen vuonna 1954 suunnitelemat mallinuket.

Vuonna 1910 Käthe Krusen nukkeja esiteltiin ensimmäisen kerran julkisesti Warenhaus Tietz -tavaratossa. Nuket osoittautuivat suosituiksi ja Kruse alkoi tehdä yksittäisiä tilauksia. Ensimmäiset nuket olivat yksinkertaisia, mutta ajan kuluessa niistä alkoi tulla eloisampia. Kehitettyään tuotantomenetelmiään Kruse otti nukkejen malleiksi omat lapsensa. Nukkejen luonnollisuus muihin tarjolla oleviin nukkeihin verrattuna teki Krusesta kuuluisan.

Saatuaan Yhdysvalloista kaksi isoa tilausta, joista ensimmäinen käsitti 150 nukkea ja toinen yli 500, Kruse palkkasi nukkepajaansa työntekijöitä.[2] Vuonna 1912 Krusen perhe muutti Berliinistä Bad Köseniin, jossa jatkettiin nukkejen valmistamista käsin, vaikka tilausten määrät jatkoivat kasvuaan. Vuonna 1916 alettiin valmistaa nukkekodin nukkeja.[5]

Bing Company oli alkanut valmistaa teollisesti kopioita Krusen nukeista, joita se myös markkinoi Käthe Krusen nimellä. Kruse vei tapauksen oikeuteen ja vuonna 1925 hän voitti oikeudenkäynnin tekijänoikeuksistaan.[5] Vuonna 1928 hänen yrityksensä alkoi valmistaa mallinukkeja kauppojen näyteikkunoita varten.[5]

Sodan aikana tarvittavien materiaalien saaminen oli vaikeaa ja siksi asiakkaat lähettivät Kruselle omia kankaitaan ja jopa hiuksiaan. Kruse lähetti kaksi poikaansa vuonna 1946 Länsi-Saksaan, jonne nämä perustivat nukkepajat, Max Kruse Junior Bad Pyrmontiin ja Michael Kruse Donauwörthiin.[5]

Vuonna 1952 Itä-Saksassa Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä sijainnut Krusen yritys siirtyi valtion omistukseen ja jatkoi nukkejen valmistusta 1960-luvulle asti.[5]

Länsi-Saksaan muutettuaan Kruse suunnitteli edelleen käsityönä valmistetut nukkensa, mutta jättäytyi pois tuotannosta heikentyneen terveytensä vuoksi.[2] Michael Kruse sulki nukkepajansa vuonna 1953 ja muutti Afrikkaan. Vuonna 1958 lastenkirjailija Max Kruse Junior siirsi oman yrityksensä hallinnon sisarelleen Hanne Adler-Kruselle ja hänen puolisolleen. Ensimmäiset Hanne Kruse -nuket oli julkaistu vuotta aiemmin. 1960-luvulla Adler-Kruse alkoi suunnitella leluja myös vauvoille ja taaperoille. Tuotteet valmistettiin veluurista tai froteesta.[5] Viimeiset vuotensa Käthe Kruse vietti vanhimman tyttärensä Marian kanssa Münchenissä.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donauwörthin Käthe Kruse -tehtaan nuket valmistetaan yhä käsityönä. Osalla nukeista on musliinista tehty vartalo, joka täytetään poronkarvoilla, osalla taas on sisällä metallilangasta tehty runko, joka on peitetty trikooneuloksella. Nukkejen päät valmistetaan kankaasta, paperimassasta tai polystyreenistä ja ne maalataan käsin. Nukkejen hiukset on tehty joko aidoista hiuksista tai mohairista. Yritys on myyty kaksi kertaa, vuonna 1990 Andrea ja Stephen Christensonille ja vuonna 2013 Luzernin Hape Holding AG:lle.

Donauwörthissä sijaitsee Käthe-Kruse-nukkemuseo, myös Bad Kösenin "Romanisches Hausissa" on pysyvä näyttely Krusen tuotannosta.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruse oli naimissa Max Krusen kanssa ja heillä oli seitsemän lasta Maria (s. 1902), Sofie, Hanne, Michael, Jochen, Friedebald ja Max (s. 1921).[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hillier: Dolls and Dollmakers, s. 233. Frankfurt: Weidenfeld and Nicolso, 1968. ISBN 9780297176671
  2. ↑ a b c d Faden der Erinnerung-Frauengeschichte: Biography (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ van Patten: Official Price Guide to Dolls, s. 385. New York: House of Collectibles, 2005. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Spurensuche in der Kuenstlerkolonie augsburger-allgemeine.de.
  5. ↑ a b c d e f g h Käthe Kruse historyy kaethe-kruse.de. Arkistoitu 21.4.2021. Viitattu 21.4.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Thomas Dahl: Käthe Kruse Puppen. Katalog und Preisführer. Puppen und Spielzeug, Duisburg 2005, ISBN 3-87463-374-8
  • Gabriele Katz: Käthe Kruse. Die Biografie. Osburg Verlag, Berliini 2010, ISBN 978-3-940731-38-8 .
  • Käthe Kruse, uusi painos, toimittaja Sofie Rehbinder-Kruse: Ich und meine Puppen. Herder, Freiburg, 1986, ISBN 3-451-07934-8, aiemmin nimeltään Das grosse Puppenspiel, 1951.
  • Max Kruse: Die versunkene Zeit - Enemmän Kindheit im Käthe Kruse Haus (1921–1933). BoD, Norderstedt 2000, ISBN 3-89811-469-4 .
  • Max Kruse: Die behütete Zeit - eine Jugend im Käthe Kruse Haus (1933–1945). BoD, Norderstedt 2000, ISBN 3-89811-717-0 .
  • Max Kruse: Die verwandelte Zeit - Der Wiederaufbau der Käthe Kruse Werkstätten Bad Pyrmontissa (1945–1958). Puppen und Spielzeug, Duisburg 1996, ISBN 3-87463-237-7 .
  • Käthe Kruse, Ursula Abels: Mein liebes Bärchen. Puppen und Spielzeug, Duisburg 1996, ISBN 3-87463-234-2 .
  • Sabine Reinelt: Käthe Kruse, Leben und Werk. Kunstverlein Weingarten, Weingarten 1988, ISBN 978-3-8170-1001-1 .
  • Sabine Reinelt: Käthe Kruse - Auf dem Höhepunkt ihres Schaffens. Puppen und Spielzeug, Duisburg 2000, ISBN 3-87463-266-0 .

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Käthe_Kruse&oldid=22199230”