Kärmäläinen
Kärmäläinen on kahdeksan hehtaarin kokoinen saari Mynälahdella Livonsaaren pohjoispuolella Naantalin kaupungissa.[2] Vuonna 2009 vakituisia asukkaita saarella oli yksi ja vapaa-ajan asuntoja kolme, pois lukien vapaa-ajan asunnot, joissa asutaan pysyvästi. Saarelle ei ole kiinteää tieyhteyttä.[1]
Kärmäläisen suurin pituus on noin 400 metriä. Saari on Naantalin pohjoisin maa-alue.[2] Kärmäläinen kuului aikaisemmin Maskun kunnalle ja sitä aikaisemmin Askaisten kuntaan.[3]
Saarta on asuttanut Saaristen kalastajasuku jo ainakin 1700-luvun alusta lähtien. Saari kuului pitkään Louhisaaren kartanolle, kunnes vuoden 1923 torpparilaissa kalastajasuvulle tuli mahdollisuus lunastaa saari omistukseensa. 1900-luvun puolivälissä saarella asui kolme perhettä ja kalastuksen lisäksi harjoitettiin vihannesten viljelyä ja pidettiin eläimiä. Sähköt saareen saatiin vuonna 1978. Saaren ainoa asukas (2016), Saaristen suvun kalastaja, on asunut saarella yksin vuodesta 1990 lähtien.[3]
Kärmäläinen-nimen etymologia viittaa käärmeeseen. Saaren alkuperäinen nimi on ollut Käärmesaari, jonka rinnakkaismuoto on paikannimijohtimella -nen muodostettu Kärmäläinen, joka oli ”kansanomainen nimi”. Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston vuoden 1953 keruutietojen mukaan saaren virallinen nimi oli Käärmesaari ja kansanomainen nimi Kärmäläinen. Tuolloin saarella oli Kärmäläinen-niminen yksinäistila, joka ei ole enää peruskartoissa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c ”Liite 1”, Ilman kiinteää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret, s. 109. (Alueiden kehittäminen 26/2010) Työ- ja elinkeinoministeriö, 2010. ISBN 978-952-227-374-1 ISSN 1797-3562 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.9.2015).
- ↑ a b Kärmäläinen Karttapaikassa kansalaisen.karttapaikka.fi. Maanmittauslaitos. Viitattu 8.9.2018.
- ↑ a b Miettunen, Sari: Saaren viimeinen Saarinen Turun Sanomien verkkosivusto ts.fi. 18.9.2016. Turku: Turun Sanomat Oy. Viitattu 8.9.2018.
- ↑ Valkeinen, Sonja: Käärme-alkuiset perinnäiset paikannimet. (Pro gradu -tutkielma, Suomen kieli) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2015. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.9.2018).