Käpäläkääpä
| Käpäläkääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Fomitopsidaceae |
| Suku: | Harsukäävät Anomoporia |
| Laji: | bombycina |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Käpäläkääpä (Anomoporia bombycina) on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi kääpälajiksi.[1] Resupinaattinen eli alustanmyötäinen kasvutapa ilman ulkonevia osia, yleisvaikutelma on pumpulimainen. Reuna voi olla selvärajainen tai rihmastojänteiden vuoksi untuvainen, jänteitä voi olla myös itiöemän alla olevassa lahopuussa. Pillit ovat pyöreitä, pitkulaisia tai paikoin (varsinkin vanhalla käävällä) sokkeloisia, 1–2 millimetrillä. Pillipinta nuorena vaalean kermanvärinen, johon vanhana tulee hennon sinivioletti tai harmaa sävy. Tavataan etelästä Lappiin harvinaisena. Ruskolahottaja, kasvaa yksivuotisena kuolleilla ja sammalikkoon kaatuneilla havupuiden rungoilla. Sietää jonkin verran ihmistoimintaa, sillä käpäläkääpää voi aarniometsien lisäksi löytää vanhoista tiheistä talousmetsistä. Vertaa samaan sukuun kuuluvaan harsukääpään.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 50–51. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0