Kämmekkäkasvien pölytys

Coryanthes leucocorys-lajin pitkälle erikoistunut kukka

Kämmekkäkasvien pölytystä (katso kämmekkäkasvit) pidetään usein kaikkein monimuotoisimpana esimerkkinä kukkakasvien pölytyksestä.

Monimuotoisuuden syyt

Kämmekkäkasvit ovat pitkälle erikoistuneita kasveja. Lajien läheinen suhde sienijuuren kanssa on mahdollistanut siementen kehittymisen hyvin pieniksi, lähes täysin vararavinnottomiksi. Siemenet tarvitsevatkin juurisieniä saadakseen itämiseen tarvittavan energian ennen kuin ne pystyvät yhteyttämään itse. Tämä on toisaalta mahdollistanut (ja osiltaan pakottaakin) suuren siemenmäärän tuottamisen, jopa neljä miljoonaa siementä on laskettu kotaa kohden trooppisilla lajeilla.

Suuren siemenmäärän tuottamiseen tarvitaan kuitenkin paljon siitepölyä. Siitepölyn hukkaamisen välttämiseksi on kämmekkäkasveille kehittynyt erityiset siitepölymyhkyt, joiden ansiosta kaikki yhden kukan muodostama siitepöly voi kokonaisuudessaan siirtyä toisen kukan käyttöön.

Tämä taas aiheuttaa sen, että moni laji on erikoistunut vain pienen pölyttäjäkunnan käyttöön pölytyksessä: näin voidaan välttää arvokkaiden myhkyjen joutuminen jonkin toisen kasvilajin kukkaan, olettaen että kämmekkä pystyy houkuttelemaan valtaosan ko. pölyttäjän yksilöistä oman lajinsa kukkiin. Suuremman pölyttäjäkunnan käyttö tekisi tämän vaikeaksi, erityisesti kun kämmekkäkasvein yksilömäärät ovat yleensä melko vähäisiä (johtuen esimerkiksi sienijuuresta riippuvuudesta).

Joissakin suvuissa uuden pölyttäjän löytyminen on toiminut tehokkaana välineenä lajiutumisessa.

Esimerkkejä kämmeköiden pölytyksestä

Hyönteispölytys

Hyönteiset ovat kämmekkäkasvien pääasiallisia pölyttäjiä. Pölyttävinä hyönteisinä voivat toimia mm. perhoset, pistiäiset, kovakuoriaiset ja jopa termiitit. Koska kämmeköiden pölytystä on tutkittu kauan, tunnetaan lukuisia hyvinkin erikoisia pölyttäjän ja kämmekän suhteita:

• Ilman mesipalkkiota pölyttyvät mm. värikkäät liuskakämmekät ja vaatimattomammat orhot (mm. kimalaisorho). Orhojen kukkien muoto ja feromoneja muistuttavat tuoksut houkuttelevat pistiäiskoiraita "valeparittelemaan" kukan huulen kanssa. Mm. tikankontilla on ontto huuli, jonka sisällä sinne liuskahtaneen mehiläisen tulee kulkea tiettyä reittiä päästäkseen ulos - tietysti luotin ja siitepölyn ohi.
• Medelliset orkideat, mm. voimakastuoksuinen valkolehdokki houkuttelevat hyönteisiä perinteisemmin keinon. Valkolehdokin pitkä kannus estää ei-haluttujen hyönteisten pääsyn käsiksi meteen, ja vain yöaikaan voimakkaana havaittava tuoksu rajaa pölyttäjät lähinnä yöperhosiin.
• Toisenlaisia palkkioita tarjoavat mm. trooppiset Coryanthes-lajit, joiden kukissa oleva vaha auttaa joitakin Euglossa-suvun mehiläisiä parinmuodostusrituaaleissa. Kyseisen kämmekkäsuvun pölytys on muutenkin hyvin monimutkainen tapahtuma, muistuttaen yllä mainittua tikankontin tapausta.

Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi lukuisia muitakin tapoja houkutella tai huijata hyönteispölyttäjiä kukkiin tunnetaan, ja uusia erikoistumia tulee jatkuvasti ilmi kun heimoa tutkitaan lisää. Esimerkiksi hämähäkkiorkidean kukka matkii oksalla paikallaan istuvaa hämähäkkiä, jolloin hämähäkkiä pyydystävä ampiainen ei voi vastustaa sitä ja pistää myrkkypistimellä kukan huulta, jonka jälkeen pois lentävä ampiainen kantaa mukanaan orkidean siitepölymyhkyjä ja sitten iskiessään seuraavaan hämähäkkiorkideaan kimppuun se pölyttää tämän.

Lintupölytys

Lintujen avulla tapahtuva pölytys on kämmeköillä melko harvinaista, mutta mm. trooppisessa Amerikassa kasvavat Hexisea-lajit sekä jotkin Masdevalliat houkuttelevat punakukkaisina lintuja.

Lepakkopölytys

Vaikka lepakot ovat hyvin harvinaisia orkideoiden pölyttäjinä, tiedetään niiden ainakin aiheuttavan erään Vanilla-lajin pölytyksen.