Kääpiölauhio
| Kääpiölauhio | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Lauhiot Aira |
| Laji: | praecox |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aira praecox |
|
| Katso myös | |
Kääpiölauhio eli kääpiölauha eli kevätkääpiölauha (Aira praecox) on yksivuotinen, Euroopassa tavattava kuivien paikkojen pienikokoinen heinäkasvi. Kääpiölauhiota tavataan Suomessa ainoastaan Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu ja luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.[1][2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_(1).jpg)
Kääpiölauhio kasvaa 5–15 cm korkeaksi. Varret ovat kaljuja, hentoja ja alaosastaan tummantiilenpunaisia. Lehtilapa on 0,3–0,5 mm leveä ja kouruinen. Lehden kieleke on suipohko ja 2–3 mm pitkä. Vaalea kukinto on 1–5 cm pitkä, kapea röyhy. Kukinnon haarat ovat lyhyitä ja pystyjä. Tähkylät ovat 2–3 mm pitkiä ja kaksikukkaisia. Kaleet ovat tähkylänpituisia. Helpeen tyvipuoliskosta lähtevä vihne on jopa 4 mm pitkä. Kääpiölauhio kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Jyvät kypsyvät jo kesäkuun lopussa, jonka jälkeen koko kasvi kellastuu.[2][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kääpiölauhiota tavataan alkuperäisenä lajina ainoastaan Euroopassa. Lajin levinneisyysalue ulottuu Portugalista ja Pohjois-Espanjasta itään Alppien pohjoispuolitse Puolaan. Pohjoisempana sitä tavataan Britteinsaarilla, Tanskassa, Etelä-Ruotsissa ja -Norjassa sekä Lounais-Suomessa. Yhdysvaltain itärannikolle laji on levinnyt ihmisen mukana.[4] Suomessa kääpiölauhio kasvaa ainoastaan Ahvenanmaalla, josta se löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1912. Nykyisin lajia tavataan alle kymmeneltä kasvupaikalta muun muassa Eckeröstä ja Jomalasta. Ahvenanmaalle laji on levinnyt mitä ilmeisimmin purjelaivojen painolastimaiden mukana.[3][5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kääpiölauhio viihtyy kuivissa, hiekkaisissa kulttuuriympäristöissä, joita ihmisen toiminta pitää avoinna. Tyypillisiä kasvupaikkoja Ahvenanmaalla ovat polut, tienvarret, leirintäalueet ja rannat.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ranta, Pertti: Kääpiölauha. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 49.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen lajien uhanalaisuus 2010, s. 189.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 605.
- ↑ a b c Ranta 1997, s. 49.
- ↑ Den virtuella floran: Vårtåtel (ruotsiksi) Viitattu 21.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Kääpiölauhan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.3.2011.