Kääpiöhopeatäplä
| Kääpiöhopeatäplä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
| Alaheimo: | Kaposiivet ja hopeatäplät Heliconiinae |
| Suku: | Boloria |
| Laji: | improba |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Boloria improba |
|
| Synonyymit | |
|
|
Kääpiöhopeatäplä (Boloria improba) on täpläperhosiin kuuluva perhoslaji. Suomen lajien uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN)[2]. Lisäksi laji kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin II liitteessä mainittuihin erityisen suojelutoimen alueita vaativiin lajeihin ja on Suomessa rauhoitettu[3].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kääpiöhopeatäplä on sukunsa pienin, noin kolmen sentin kokoinen perhonen[4]. Siivet ovat pohjaväriltään tumman oranssit mutta kauttaaltaan tummanruskeakehnäiset eikä pohjaväri yleensä erotu kovin hyvin. Tumma yleissävy auttaa perhosta keräämään auringon lämpöä. Takasiiven alapinnalla hopeätäplille tyypillinen vaalea poikkivyö on lähes saman värinen kuin muukin siipi. Vain etummainen ja keskimmäinen täplä erottuvat vaaleina.[5][6][7]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan Pohjois-Amerikassa Alaskasta, Baffininsaarelle ja Albertan länsiosiin. Lisäksi Yhdysvalloissa Wyomingissä ja Coloradossa on eristäytyneet populaatiot. Euroopassa kääpiöhopeatäpliä elää Skandinaviassa ja Siperiassa.[8] Suomessa lajia tavataan harvinaisena vain Enontekiön takatuntureilla. Perhoset lentävät heinäkuussa.[9][10]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji elää tun tuntureiden paljakalla, hieman kosteammilla tunturikankailla ja -niityillä[9][11] ja viihtyy lapinorvokkia kasvavilla rinteillä[4]. Esiintymät ovat hyvin paikallisia eikä perhosia tavata joka vuosi. Toisaalta lyhyen lentonsa aikana ja sopivalla säällä se voi olla elinpaikallaan jopa runsaslukuinen. Koiraat lentävät hyvin lähellä maanpintaa etsimässä naaraita. Kääpiöhopeatäplä talvehtii toukkana peräti kahdesti.[9][5]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukat elävät ilmeisesti ainakin verkkolehtipajulla (Salix reticulata) ja nurmitatarilla (Bistorta vivipara). Näistä jälkimmäinen sopii lajin esiintymiskuvaan Suomen alueella.[11]
-
Boloria improba improbula ♂ -
Boloria improba improbula ♂ △
_Boloria_improba_improbula_-_Su%C3%A8de_Norrbotten_Mts_Nuolja_-_male_dorsal.jpg)
_Boloria_improba_improbula_-_Su%C3%A8de_Norrbotten_Mts_Nuolja_-_male_ventral.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Kääpiöhopeatäplä – Boloria improba Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470
- ↑ Finlex (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Kääpiöhopeatäplä (Boloria improba) Iltalehti.fi. 26. heinäkuuta 2006. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Arkistoitu 12.9.2008. Viitattu 22. marraskuuta 2008.
- ↑ a b http://www.luontoportti.com/suomi/fi/perhoset/kaapiohopeatapla
- ↑ http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/nymphalidae/maaritys/boloria.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/b/boloria_improba.html
- ↑ Boloria improba Entomology Collection. University of Alberta E.H. Strickland Entomological Museum. Viitattu 22. marraskuuta 2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Pertti Pakkanen: Kääpiöhopeatäplä. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Nymphalidae/Boloria/improba/Boloria%20improba.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Panu Välimäki, Kalle Männistö & Jari-Pekka Kaitila: Katsaus Enontekiön uhanalaisiin tunturiperhoslajeihin ja tunturiperhosseurannan esiintymisaluehavaintoihin vuosina 2008–2011. Baptria, 2011, 36. vsk, nro 3, s. 80–81. Suomen Perhostutkijain Seura.