Jyväskylän maailmanloppulaislahko
Jyväskylän maailmanloppulaislahko oli pääasiassa Jyväskylässä vuodenvaihteessa 1949–1950 vaikuttanut herätysliike.[1]
Lahko sai alkunsa syksyllä 1949 Kuhmoisten Hahmajärven kylässä asuneen 18-vuotiaan horrossaarnaajan Salli Salokankaan kotonaan pitämistä horrossaarnoista, joita kuulemassa oli parhaimpina iltoina puolisen tuhatta kuulijaa. Voimakkaan uskonnollisen herätyksen kokenut Salokangas oli kansakoulun käytyään opiskellut Urho Muroman Raamattuopistossa Kauniaisissa. Hänen ensimmäinen horrossaarnansa tapahtui syyskuun alussa 1949, ja sen jälkeen saarnat toistuivat joka ilta noin kello 20 aikaan. Salokangas puhui levollisella ja selkeällä äänellä, ja hän kehotti saarnoissaan kuulijoita rukoilemaan ja tekemään parannuksen. Saarna muuttui lopussa kielilläpuhumiseksi, jota kuulijat eivät ymmärtäneet. Saarnan jälkeen Salokangas nukkui rauhallisesti 20–30 minuuttia eikä herättyään muistanut mitään tapahtuneesta.[2]
Vuodenvaihteessa 1949–1950 Jyväskylässä alkoi kierrellä huhuja ennen kevättä tulossa olevasta maailmanlopusta. Useiden henkilöiden kerrottiin irtisanoutuneen työpaikoistaan valmistautuakseen vastaanottamaan Kristuksen saapumista, ja erään perheen kerrottiin myyneen myös kaiken omaisuutensa. Tämän uskonnollisen liikehtimisen alkuunpanijana pidettiin Kuhmoisten unissasaarnaajaa Salli Salokangasta, joka saapui äitinsä kanssa Jyväskylään Nyrölän kansakoululle joulukuussa 1949 koulussa opettajana toimineen ylioppilas Tapio Nykäsen vieraaksi. Salokangas piti sitten horrossaarnoja koululla useita kertoja, ja niitä kuulemaan tuli suuri joukko ihmisiä. Opettaja Nykänen liittyi myös Salokankaan kannattajiin ja alkoi pitää koululla saarnoja puhuen maailmanlopusta jopa koulun oppilaille. Nykänen joutui tämän vuoksi jättämään paikkansa joulun jälkeen, ja samoin Salokangas poistui koululta maailmanloppulahkolaisten hajaantuessa ympäri maata levittämään lahkon sanomaa. Ennen lähtöään opettaja Nykänen lahjoitti omaisuutensa kyläläisille. Salli Salokangas asui sitten useita viikkoja Jyväskylässä erään perheen luona ja jatkoi siellä horrossaarnojen pitämistä. Paikalla pidettiin myös kokouksia, joissa valmistauduttiin maailmanlopun tulemiseen. Salokangas palasi tammikuussa 1950 kotiinsa Kuhmoisiin. Liikkeellä arveltiin tässä vaiheessa olleen toistasataa kannattajaa eri puolilla Suomea.[1][3]
Tammikuun lopulla 1950 ruotsalaisessa Dagens Nyheter -lehdessä julkaistiin valokuvilla varustettu juttu Jyväskylän maailmanloppulaisista ja Kuhmoisten unissasaarnaajatytöstä. Heistä oli juttu myös Daily Mail -lehdessä, ja helmikuussa 1950 Jyväskylään saapui kaksi ruotsalaisen Se-lehden toimittajaa suomalainen tulkki mukanaan tekemään juttua lahkolaisista. Liikkeen jäsenillä oli helmikuun alkupuolella kokous Jyväskylässä, ja kokouksessa esiintyi puhujana myös Nyrölän kansakoulun entinen opettaja Tapio Nykänen. Nykäsen mukaan asiasta oli pidetty liikaa melua, ja hän kiisti myös puhuneensa maailmanlopusta vaan ainoastaan Herran tulemisesta.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Maailmanloppua odotetaan Jyväskylässä, Laatokka, 27.1.1950, nro 21, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Unissasaarnaaja myös Kuhmoisissa, Laatokka, 21.10.1949, nro 226, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Pelästynyt opettajatar pakeni yöpukeissaan naapuriin ”maailmanloppulahkolaisten” manatessa pirua luotaan Nyrölässä, Laatokka, 2.2.1950, nro 26, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Siitä puhutaan nyt Ruotsissa, Laatokka, 31.1.1950, nro 24, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ ”Maailmanloppulahkolaiset” edelleen ulkomaiden lehtien kiinnostuksen kohteena. Kaksi ruotsalaista toimittajaa saapunut Jyväskylään tutkimaan asiaa Laatokka, 8.2.1950, nro 31, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot