Jylisevän tuulivoimalaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jylisevän tuulivoimalaitos
Valtio Suomi
Sijainti Kurikka (Jalasjärvi)
Koordinaatit 62°21′54″N, 22°44′38″E
Valmistunut 2009
Rakennuttaja Kauppilan autohajottamo Oy
Omistaja Kauppilan autohajottamo Oy
Operaattori Kauppilan autohajottamo Oy
Voimalaitos
Tyyppi maatuulivoimalaitos
Korkeus 115–120 m [1]
Tuulivoimala Südwind S46/750 [2]
Kapasiteetti 0,75 MW [2]
Kartta
Jylisevän tuulivoimalaitos

Jylisevän tuulivoimalaitos on Etelä-Pohjanmaalla Kurikan (Jalasjärvi) Ilvesjoen kylässä sijaitseva tuulivoimalaitos, jonka kapasiteetti on 0,75 megawattia. Voimalan omistaa ja sitä operoi Kauppilan autohajottamo Oy.[1][2][3]

Tuulivoimalaitos sijaitsee Ilvesjoen kylässä. Voimalaitoksen tarkka paikka on epävarma, sillä Maamittauslaitoksen Karttapaikka palvelun kartoissa tai ilmakuvissa ei erotu tuulivoimalaitosta Jylisevän maatilalla tai autohajottamon alueella. Vanhin tieto osoittaa maatilalle [2] vesivoimalaitoksen lähistöllä ja Tuulivoimayhdistyksen kartta osoittaa autohajottamolle. Näin ollen voimala sijaitsee 115–120 metrin korkeudella mpy.[1]

Tuulivoimalaitos on uusimpien tietojen mukaan [4] saksalaisen Südwindin valmistama S46, jonka napakorkeus on 76 metriä, tuuliturbiinin halkaisija 46 metriä, ja jonka kapasiteetti on 0,75 megawattia. Tuulivoimala saavuttaa nimellistehonsa, kun tuulee 12–13 metriä sekunnissa ja se pysähtyy 25 m/s myrskytuulessa.[4][2][5][6][7]

Kauppilan autohajottamo hankki tuulivoimalaitoksensa käytettynä ja se pystytti sen vuonna 2009.[4] Tuolloin hankittu tuulivoimala tuotti haastattelun perusteella sähköä lähinnä yrityksen omaan käyttöön ja tuulisina päivinä myös sähköverkkoon.[8][9] VTT:n tuulivoiman vuoden 2010 vuositilastoissa sitä ei mainita, joten voimalaitos tuotti alussa sähköä ilmeisesti vain omaan käyttöön. Tässä käytetyistä lähteistä ei selvinnyt, millaisesta tuulivoimalaitoksesta oli kyse. Maatuuli Oy hankki Suomeen kolme Südwindin tuulivoimalaa vuonna 2011 ja kaksi niistä päätyi Jalasjärvelle. Toinen Ilvesjoen tuulivoimalaitos kuuluu Pramialle, ja se toimi moitteettomasti tammikuusta 2011 lähtien. Autohajottamon tuulivoimalaitosta ei mainita VTTn tuulivoiman vuosiraportissa vuosina 2009–2013. Vuonna 2014 se ilmestyy vuosiraporttiin vuonna 2009 hankitulla voimalallaan, joka on Südwindin valmistama samaa mallia.[10][11][12][5] Pitkän tauon on saattanut aiheuttaa onnettomuus, joka hajotti voimalan ohjausjärjestelmän. Sen korjaamiseksi oli hankala löytää varaosia, mutta ongelma näyttää korjaantuneen.[7]

  1. a b c Jylisevän tuulivoimalaitos (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.1.2024.
  2. a b c d e Jylisevä www.thewindpower.net. 4.9.2023. Ranska: The Wind Power. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  3. Kauppilan autohajottamo Oy www.thewindpower.net. 1.11.2013. Ranska: The Wind Power. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  4. a b c Toiminnassa olevat & puretut voimalat (EXCEL) tuulivoimayhdistys.fi. 31.12.2023. Helsinki: Suomen Tuulivoimayhdistys. Viitattu 15.1.2024.
  5. a b Wind energy statistics in Finland (PDF) vuosiraportti 2014. 2015. Helsinki: Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. Viitattu 27.12.2023.
  6. Südwind S46/750 www.thewindpower.net. 2.1.2019. Ranska: The Wind Power. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  7. a b Rinta-Luoma, Jukka: Paikallisen tuulivoimatuotannon teknisiä ja taloudellisia näkökohtia (PDF) (diplomityö, s. 8, 56–60) uwasa.fi. 6.3.2015. Vaasan yliopisto. Viitattu 16.1.2024.
  8. Purkamopäivä ilvesjokilaisittain koneporssi.com. 23.9.2010. Konepörssi / Alma Media. Viitattu 16.1.2024.
  9. JL: Kauppilan Autohajottamo Oy 60 vuotta koneporssi.com. 6.2.2014. Konepörssi / Alma Media. Viitattu 16.1.2024.
  10. Turkia, Ville & Holttinen, Hannele: Tuulivoiman tuotantotilastot (PDF) vuosiraportti 2011. 2012. Helsinki: Teknologian tutkimuskeskus VTT. Viitattu 27.12.2023.
  11. Wind energy statistics in Finland (PDF) vuosiraportti 2012. 2013. Helsinki: Teknologian tutkimuskeskus VTT. Viitattu 27.12.2023.
  12. Wind energy statistics in Finland (PDF) vuosiraportti 2013. 2014. Helsinki: Teknologian tutkimuskeskus VTT. Viitattu 27.12.2023.