Juurtokaisla
| Juurtokaisla | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Alaheimo: | Cyperoideae |
| Tribus: | Scirpeae[2] |
| Suku: | Röyhykaislat Scirpus |
| Laji: | radicans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Scirpus radicans |
|
| Katso myös | |
Juurtokaisla (Scirpus radicans) on lähinnä Keski- ja Itä-Euroopassa tavattava tulvarantojen pioneerikasvi. Suomessa juurtokaisla on varsin harvinainen ja uhanalainen.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monivuotinen juurtokaisla kasvaa 50–100 cm korkeaksi. Kasvin varsi on pysty, tylpän kolmisärmäinen, nivelikäs ja lehdekäs. Lehdet ovat tummanvihreitä, tiheäsuonisia, 6–15 mm:n levyisiä ja 20–30 cm pitkiä. Laidoilta ja keskisuonen alta lehdet ovat karheita. Kukintohaarat ovat sileitä. Kukinto on iso, lähes pallomainen ja kolmesta neljään kertaa haarainen. Tähkiä kukinnossa on tavallisesti yli 100. Tähkät ovat 3–7 mm pitkiä, yksittäisiä, perällisiä ja kapeahkoja. Kehäsukaset ovat pähkylää paljon pitempiä, kiharaisia ja sileitä. Juurtokaisla kukkii kesä-elokuussa.[3]
Juurtokaisla tuottaa runsaasti siemeniä ja muodostaa maahan siemenpankin. Se lisääntyy myös kasvullisesti. Tyvestä ja taipuneen varren solmukohdista nousee usein sivuversoja ja veden korkeuden vaihdellessa varsi voi juurtua monesta kohdasta maahan.[4] Tämä lienee antanut kasville muun muassa sen suomenkielisen nimen.
Juurtokaisla muistuttaa läheisesti korpikaislaa (S. sylvaticus), joka on sitä Suomessa huomattavasti yleisempi. Varsinkin nuorina lajien erottaminen toisistaan on hankalaa.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juurtokaislan pääesiintymisalue ulottuu Saksasta itään läpi itäisen Keski-Euroopan, Romanian, Ukrainan ja Venäjän Uralille asti. Euroopassa pohjoisimmat havainnot lajista ovat Etelä-Norjasta, Keski-Ruotsista, Itä-Suomesta ja Karjalankannakselta. Satunnaisemmin juurtokaislaa tavataan läpi Venäjän Keski-Aasian ja Siperian aina Tyynellemerelle saakka.[5] Suomessa juurtokaislaa tavataan Kymenlaaksossa Kouvolassa ja Kotkassa sekä Pohjois-Karjalassa Joensuussa, Liperissä ja Rääkkylässä.[4][6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juurtokaisla kasvaa järvien ja jokien liejuisilla rannoilla ja kosteilla tulvaniityillä.[3] Se on muuttunut yhä harvinaisemmaksi, koska rannoilla ei laidunneta ja tulvimista on rajoitettu vesien säännöstelyllä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hakalisto, Sirkka: Juurtokaisla. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 241–242.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lansdown, R.V.: Scirpus radicans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Cyperaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 30.3.2021.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 534.
- ↑ a b c Hakalisto 1997, s. 241–242.
- ↑ Den virtuella floran: Bågsäv (ruotsiksi) Viitattu 20.12.2009.
- ↑ Suomen ympäristö 593, s. 150[vanhentunut linkki] (pdf-tedosto) Viitattu 20.12.2009.