Jussiivi

Jussiivi on suomen kieliopin nimitys verbin 3. persoonan ja passiivin imperatiivimuodoille. Jussiivi ilmaisee velvoitetta, sallimista tai myönnytystä. Jussiivin tunnus on yksikössä -koon ~ -köön ja monikossa -koot ~ -kööt.

Toisin kuin 2. persoonan imperatiivi, jussiivi saa yleensä subjektin. Jussiivilause ei välttämättä ala verbillä kuten varsinaiset 2. persoonan imperatiivilauseet, vaan sekä subjekti että objekti voivat olla sekä ennen verbiä että sen jälkeen. Objekti on samassa sijassa kuin subjektillisessa väitelauseessakin. Jussiivi on puheessa harvinainen, ja sen yksikkö- ja monikkomuotojen käytössä esiintyy kirjoituksessakin horjuvuutta. Yksikön sijasta käytetään toisinaan t-päätteistä muotoa, johon sisältyy tunteenomaista lisäsävyä: Olihan se vähän harhaanjohtava otsikko, mutta olkoot, menihän se vissiin hyvään tarkoitukseen. Jotkut jussiivimuodot ovat kiteytyneet huudahduksiksi tai päivittelyiksi, kuten Eläköön!, hyi olkoon ja varjelkoon.

Jussiivi on tavallinen säädöskielessä: Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Puhumista tarkoittavan verbin passiivimuotoinen jussiivi on puolestaan kirjoittajan keino esittää ikään kuin itselleen suunnattu kehotus kertoa tai selittää: -- sanottakoon vielä kerran: --. Usein jussiivilla on konsessiivinen, asiaintilaan mukautumista ilmaiseva merkitys: Tärkeintä on pätevyys; olkoon viranhaltija mies tai nainen.

Jussiivi-nimitys esiintyy myös ainakin suomen lähisukukielten viron sekä liivin kielioppiperinteissä. Jussiivia käsitteenä käytetään myös heprean ja arabian kieliopeissa.