Jussi Viitala
| Jussi Viitala | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1940 |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | eläintieteilijä |
| Kirjailija | |
| Tyylilajit | tietokirjallisuus |
| Esikoisteos | Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen (2003) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Jussi Viitala (s. 1940)[1] on suomalainen biologi, eläintieteilijä ja tietokirjailija. Hän on työskennellyt tutkijana Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella ja toimi Konneveden tutkimusaseman johtajana 1983–2005. Viitala oli myös Jyväskylän yliopiston dosentti. Viitala on tutkinut eläinten sosiaalista käyttäytymistä.
Akateeminen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitala väitteli tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa eläintieteen alalta vuonna 1977.[2] Väitöskirja (Social organization in cyclic subarctic populations of the voles Clethrionomys rufocanus (Sund.) and Microtus agrestis (L.)) käsitteli kahden myyrälajin populaatioiden sosiaalista organisoitumista.[2] Väitöskirjan aihe ohjasi Viitalan omaa tutkimusta, joka oli suuntautuva piennisäkästutkimukseen ja eritoten myyrätutkimukseen.
Viitalan valmistumisen aikoihin 1970-luvun lopussa Jyväskylän yliopisto suunnitteli oman biologisen tutkimusaseman perustamista. Kun Viitala sai yliopistosta viran tutkijana ja opettajana bio- ja ympäristötieteiden laitoksella (laitos toimi vielä tuolloin nimellä biologian laitos), hän osallistui tutkimusaseman perustamiseen. Virallisesti asema perustettiin Konnevedelle vuonna 1983[3] ja Viitalasta tuli sen ensimmäinen johtaja[4]. Viitala oli myös Jyväskylän yliopiston dosentti. Dosentuurin erikoisalaksi määriteltiin eläinekologia, erityisesti nisäkäsekologia. Tutkimustyön ohella Viitala toimi bio- ja ympäristötieteiden laitoksen johtajana 1990–1993 ja 1998–1999.[5] Hän jäi eläkkeelle vuonna 2005.
Tutkimustyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitala on tutkinut eläinten sosiaalista käyttäytymistä. Väitöstutkimuksestaan alkaen hän erikoistui myyrätutkimukseen. Hänen ansiostaan alan tutkimus käynnistyi Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla. Tutkimusjärjestelyissä oli aikanaan suuri työ. Konneveden tutkimusaseman tekninen henkilöstö joutui kaivamaan kilometreittäin peltiseinää asemaa ympäröiville pelloille ennen kuin myyräpopulaatioiden kokeellinen tutkimus voitiin aloittaa.[6] Eräs Viitalan varhaisia tutkimuksia (1981), jonka hän suoritti apulaisprofessori Veikko Huhdan ja Ritva Niemen kanssa, käsitteli myyrien karvoituksen kuviointeja.[7]
Myyrätutkimuksen tutkimuslajina on ollut esimerkiksi metsämyyrä (Myodes glareolus). Tutkimus laajentui sittemmin evoluutio- ja käyttäytymisekologian tutkimukseksi, jota on tehnyt kaksi tutkimusryhmää.[6] Vuonna 1998 myyrätutkimus sai uudet asianmukaiset tutkimustilat, kun Konneveden asemalle valmistui kokeellisen ekologian tutkimushalli.[8] Viitalan aloittama myyrätutkimus on jatkunut edelleen 2000-luvulla. Hänen jälkeensä myyrätutkimusta johti professori Hannu Ylönen, joka toimi myös Konneveden aseman johtajana Viitalan jälkeen.
Kirjailija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitala on kirjoittanut eläinten käyttäytymisestä. Hänen teoksensa Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen (2004) oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana.[1]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen: Sosiaalisen käyttäytymisen avaimet. Jyväskylä: Atena, 2003. ISBN 951-796-301-7
- Vapaasta tahdosta? Käyttäytymisen evolutiivinen perusta. Jyväskylä: Atena, 2005. ISBN 951-796-381-5
- Lenkkipolun luontokirja. Jyväskylä: Atena, 2009. ISBN 978-951-796-571-2
- Älykäs eläin. Jyväskylä: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-631-3
- Miten maailma loppuu?. Jyväskylä: Atena, 2011. ISBN 978-951-796-763-1
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hannu Ylönen & Jussi Viitala: Tutkimusta, opetusta ja kesämökkitunnelmaa (2015), ss. 142–147. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja, keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta (2015). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. ISBN 978-951-39-6303-3.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jussi Viitala Atena. Viitattu 16.7.2013.
- ↑ a b Jussi Viitalan väitöskirja Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 9.4.2021.
- ↑ Ylönen & Viitala (2015), s. 142-143
- ↑ Ylönen & Viitala (2015), s. 142
- ↑ Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen laitoksen johtajat (Arkistoitu – Internet Archive) Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. 4.8.2020. Viitattu 9.4.2021.
- ↑ a b Ylönen & Viitala (2015), s. 144
- ↑ Hair growth patterns in the vole Clethrionomys rufocanus (Sund.) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 9.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Ylönen & Viitala (2015), s. 145
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
