Jussi Halla-aho: Epävirallinen elämäkerta
| Jussi Halla-aho Epävirallinen elämäkerta |
|
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Lauri Nurmi |
| Kuvittaja | Joel Maisalmi (kuvaliitteen kuvat) |
| Kansitaiteilija |
Kuva: Joel Maisalmi Suunnittelu: Emmi Kyytsönen |
| Kieli | suomi |
| Genre | elämäkerta |
| Kustantaja | Into |
| Julkaistu | 2020 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 336 sivua, 8 numeroimatonta kuvasivua |
| ISBN | 978-952-351-367-9 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Jussi Halla-aho: Epävirallinen elämäkerta on Iltalehden politiikantoimittajan Lauri Nurmen kirjoittama elämäkerta Perussuomalaisten entisestä puheenjohtajasta Jussi Halla-ahosta. Kirjan on julkaissut vuonna 2020 Into.
Kirjaa varten Nurmi haastatteli Halla-ahon hyvin tuntevia ihmisiä, kävi läpi arkistoja ja teki Halla-ahon kirjoitusten tekstianalyysiä.[1] Halla-aho ei suostunut Nurmen haastatteluun kirjaa varten[2] eikä aio lukea sitä[3].
Kirja jakautuu neljään pääosaan. Osa 1 "Lapsuus ja nuoruus" käy läpi taustan ja vaiheet ennen opiskelua. Osa 2 "Opintopolulta perheenisäksi" käsittelee nuoren aikuisen poliittista ja yksityiselämää ja miten yliopistoura hiipuu. Osa 3 "Kohti poiittista vaikuttajuutta" alkaa eduskuntavaaleista 2003, jolloin hän äänestää ensimmäisen kerran perussuomalaisia ja ääni menee Tony Halmeelle, jota hän kommentoi: "En oikein pitänyt Halmeen habituksesta." Osassa käydään läpi yksityiselämää ja politiikkaa. Osa 4 "Valtaannousun rakennuspalikat" sisältää Halla-ahon Scripta-blogin tekstianalyysiä ja vaiheet puheenjohtajuuteen.[4]
Kirjassa Nurmi käy läpi Halla-ahon sukutaustan: molemmat vanhemmat ovat Etelä-Pohjanmaalta, isä talonpoikaissukua, äiti Bergrothien ruotsinkielistä pappis- ja virkamiessukua. Mutta kuten Unto Hämäläinen arviossaan kirjoittaa: "Varsinainen pihvi on Halla-ahon satojen blogikirjoitusten analysointi" ja: "[Halla-ahon t]ekstit ovat välillä hyytäviä." Avoin rasistisuus on vuosien mittaan saanut uusia muotoja. Aiemmin kirjoituksissa on toistunut kielteinen suhtautuminen juutalaisuuteen.[5] Halla-aho kommentoi kysymystä juutalaisvastaisuudesta Politiikan toimittajien yhdistyksen tilaisuudessa: "Kyllähän tällaisia syytöksiä pitäisi jollain pystyä perustelemaan. Odotan, että hän [Nurmi] perustelee jollain näitä härskejä väitteitä."[2]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarastus-verkkojulkaisun toimittaja/kirjailija Tero Tähtisen mukaan Nurmi kirjailijana pyrkii tuomaan teoksessa esiin oman mielipiteensä Halla-ahosta sen sijaan, että kertoisi tämän tarinan.[6]
Veli-Pekka Leppänen kirjoittaa Kanava-lehden arviossaan, että on äärimmäisen harvinaista että Suomessa kutsuttaisiin kuolevaista ”Mestariksi” ja että ulkopuolista nimitys lähinnä huvittaa. Kirjaa hän pitää äärimmäisen skarppina mutta huomauttaa, että sukutausta korostuu liiaksi, sillä tohtoriksi pääsee nykyisin kuka tahansa.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Avainsana-arkisto: jussi halla-aho, Into, viitattu 21.10.2020
- ↑ a b Anni Keski-Heikkilä, Halla-aho pyysi perusteluja juutalaisvastaisuudelle. Helsingin Sanomat 19.10.2020, viitattu 21.10.2020
- ↑ Jussi Halla-aho ei aio lukea kirjaa itsestään, Somero-lehti 20.10.2020, viitattu 21.10.2020
- ↑ Jussi Halla-aho: Epävirallinen elämäkerta, s. 5–6, 135
- ↑ Unto Hämäläinen, Halla-ahon suvut ja synnit. Helsingin Sanomat 15.10.2020 s. B 2
- ↑ Tero Tähtinen, Pitkätukkasivarista kansallismielisten Mestariksi. Sarastus 10.2020, viitattu 25.10.2020
- ↑ Veli-Pekka Leppänen, Kanava: Lauri Nurmen Jussi-Halla-aho -elämäkerta osoittaa, ettei mestarilla ole vaatteita, Kanava 1/2021 (Suomenkuvalehti.fi)