Jussi Hakulinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jussi Hakulinen
Jussi Hakulinen Porin kaupungin 450-vuotisjuhlakonsertissa 2008.
Jussi Hakulinen Porin kaupungin 450-vuotisjuhlakonsertissa 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt21. joulukuuta 1964
Pori
Kuollut9. elokuuta 2022 (57 vuotta)
Pori
Muusikko
Aktiivisena 1981–2022
Tyylilajit rock
suomirock
Soittimet laulu, kitara, kosketinsoitin
Yhtyeet Yö (1981–1985, uudelleen epävirallisesti 2001–2011)
Kinsky (1985–1987)
Yö Revisited (2019–2022)

Jussi Pekka Hakulinen (21. joulukuuta 1964 Pori[1] – 9. elokuuta 2022 Pori[2][3]) oli suomalainen laulaja-lauluntekijä. Hakulinen tuli tunnetuksi Yö-yhtyeen alkuperäisjäsenenä. Erottuaan yhtyeestä 1985 hän aloitti soolouran ja toimi myös säveltäjänä ja sanoittajana. Vuodesta 1990 vuoteen 2011 yhteistyö Yön kanssa jatkui satunnaisesti.

Jussi Hakulinen kirjoitti useita suomirockin klassikkokappaleita, joista tunnetuimpiin kuuluvat Yön albumilta Nuorallatanssija löytyvä ”Joutsenlaulu”, debyyttialbumilta Varietee löytyvät ”Likaiset Legendat I” ja ”Särkynyt enkeli” sekä 2003 julkaistun albumin Rakkaus on lumivalkoinen nimikappale. Myöhemmän uran pääteoksiin kuuluu tuntemattomampi ”Kun nuoruus katoaa”.[4]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porin Reposaaressa syntynyt Hakulinen aloitti uransa Strix-yhtyeessä, joka lopetti toimintansa jo ennen hänen Yöhön liittymistään.[2]

Kun Yö vuonna 1983 nousi suomirockin kärkeen, Hakulinen oli vasta 18-vuotias. Hän toimi yhtyeessä kosketinsoittajana, säveltäjänä ja sanoittajana. Hän myös lauloi itse muutaman Yön kappaleista, tunnetuimpina "Joutsenlaulu" ja "Yhden illan varietee". Samanaikaisesti Hakulinen vaikutti myös yhtyeessä Appendix Yön kitaristin Jani Viitasen ollessa armeijassa, jonka takia Yö ei voinut jatkaa aktiivista toimintaansa. Hän sanoitti Appendixin tunnetuimmaksi nousseen kappaleen "Ei raha oo mun valuuttaa", mutta erosi yhtyeestä jo ennen ensimmäistä keikkaa.[5]

Henkilösuhteet Hakulisen ja Yön muiden jäsenien välillä olivat vaikeat, joten Hakulinen jätti myös tämän yhtyeen 1985. Hän lähti soolouralle ja julkaisi jo samana vuonna albumin Vaaleanpunainen majatalo.[6] Hän myös perusti Kinsky-yhtyeen, joka hajosi vain parin vuoden jälkeen 1987. Tuossa vaiheessa musiikki jäi hetkeksi kokonaan, ja Hakulisella oli vaikeuksia uskoa enää uuteen nousuun. Hän keskittyi yksinomaan säveltämään ja sanoittamaan.lähde?

1990-luvun alussa Olli Lindholm halusi pyytää Hakuliselta anteeksi menneitä, minkä jälkeen tämä alkoi jälleen kirjoittaa Yölle kappaleita. Hän aloitti myös satunnaiset esiintymiset yhtyeen kanssa. 2000-luvun alussa Hakulinen osallistui Yön 20-vuotiskonserttikiertueelle ja oli siitä asti mukana kaikilla Yön kiertueilla ja paljon myös festivaaleilla. Hakulinen kirjoitti suuren osan Yön 2000-luvun hiteistä, ja 2000-luvun myötä yhtyeen suosio on taas noussut korkeaksi. Hakulinen lauloi 2000-luvulla kaksi laulua Yön levyille: "Nousevan auringon valoon" (Kuolematon 2005) ja "Hän katoaa" (Loisto 2009). Vuonna 2011 Hakulisen ja Yön tiet erkanivat jälleen riidan takia.[7] 1990-luvun alkupuolelta lähtien Hakulinen julkaisi myös neljä sooloalbumia.

Hakuliselle myönnettiin Pro Iskelmä -palkinto Iskelmä Gaalassa 14. helmikuuta 2010.[8]

Kuoleman jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakulisen kesken jäänyt kappale tehtiin loppuun ja julkaistiin YouTubessa sekä cd-singlenä helmikuussa 2024. Kappaleen ovat tehneet Hakulisen lisäksi Juha Mäkkeli ja Hakulisen hyvä ystävä Iku Tukiainen. Kappale kantaa nimeään Talven viimaa.[9]

Yön kataloogi tuli takaisin Spotifyyn keväällä 2024, sillä Yö-yhtye pääsi sopuun biiseistä Hakulisen lähipiirin kanssa.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jussi Hakulinen oli naimisissa Sari Hakulisen kanssa vuoteen 2011[10]. Hakulisen vanhin tytär Ellinoora Hakulinen on myös muusikko ja esiintyi myös yhdessä isänsä kanssa keikoilla ja Yö-yhtyeen Loisto-albumilla.[11]

Hakulinen toimi Porin eri kouluissa mm. musiikinopettajana kahdenkymmenen vuoden ajan 1980-luvun lopusta alkaen.[12]

Hakuliselta leikattiin eturauhassyöpä syyskuussa 2017.[13] Hänet löydettiin kotoaan sairauskohtaukseen kuolleena 9. elokuuta 2022.[14]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jussi Hakulisen laulamat laulut Yö-yhtyeessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yö jota ei ollutkaan / Varkaat kulkurit (PIS 162, Poko Rekords, 1985)
  • Varkaat kulkurit / Yö jota ei ollutkaan (PIS 171-12, Poko Rekords, 1985)
  • Kinsky: Joulu avaruudessa / Hiljainen sinfonia (PROMO 1-85, Poko Rekords, 1985)
  • Kinsky: Lumilinna (PIS 177-12, Poko Rekords, 1986)
  • Kinsky: Sankareiden maa / Kesäkuu (PIS 194, Poko Rekords, 1986)
  • Kinsky: Serpentiinit / Läskit lämmittää (PIS 208, Poko Rekords, 1987)
  • Aurinkokuningas / John Wayne (WCRS-009, West Coast Records, 1991)
  • Afrodite / Lentävä Hollantilainen (WCRS-010, West Coast Records, 1991)
  • Vieraskirja / Joutsenlaulu (promo, FSCD-39, Flamingo, 1995)
  • Atlantis (promo, FSCD-41, Flamingo, 1995)
  • Hän tanssi kanssa enkeleiden / Helmenkalastajat (PSCD 76, Poko Rekords, 1996)
  • Suden hetki / Koti meren takaa (PSCD 88, Poko Rekords, 1997)
  • Motti / Yöperho / Hyvästi Maa (MOTTI-001, Omakustanne, 2009)
  • Pelkuri (RATASPROMO 0410, Ratas Music Group, 2010)
  • Rahat vai kolmipyörä? (RATASPROMO 1310, Ratas Music Group, 2010)
  • Iku Feat. Jussi Hakulinen: Erakko (KILLCDS 20, Kill City, 2015)

Kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Jussi Hakulisen kappaleista

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mika Saastamoinen – Parasta Lapsille: Suomipunk 1977–1984

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Reposaari julistaa illalla lomarauhan Yle Uutiset. 15.6.2010. Viitattu 22.7.2013.
  2. ↑ a b Simoinen, Karoliina: Jussi Hakulinen kuoli niin nopeasti, että kitara jäi nyrkkiin – "Rokkarin lähtö" Iltalehti. 9.8.2022. Viitattu 10.8.2022.
  3. ↑ Luotola, Juha: Suomirockin hittejä tehtaillut Jussi Hakulinen on kuollut 57-vuotiaana Satakunnan Kansa. 9.8.2022. Viitattu 9.8.2022.
  4. ↑ Mikko Räsänen: Näkökulma: Saako Jussi Hakulinen kuoltuaan arvostuksen, jonka olisi ansainnut jo eläessään www.iltalehti.fi. Viitattu 13.8.2022.
  5. ↑ Sama mies tekee punkkia ja täyttää areenat Yle Uutiset. 24.5.2012. Viitattu 30.9.2018.
  6. ↑ Suomirock: Yö: Joutsenlaulu 23.6.2015. MTV.fi. Arkistoitu 5.7.2015. Viitattu 28.6.2015.
  7. ↑ Nalle Österman: Lindholm ja Hakulinen keskustelevat taas Turkulainen. 19.11.2014. Arkistoitu 4.11.2016. Viitattu 3.11.2016.
  8. ↑ Yö kahmi palkintoja Iskelmä Gaalassa
  9. ↑ Sonja Saarinen: Tässä on Jussi Hakulisen ennen julkaisematon kappale – Jäi kesken ennen kuolemaa Iltalehti.fi. 7.2.2024. Viitattu 7.2.2024.
  10. ↑ IS: Jussi Hakuliselle avioero iltalehti.fi. 16.7.2011. Viitattu 24.1.2019.
  11. ↑ Suvi Kerttula: Jussi Hakulinen ja tytär Ellinoora kertoivat väleistään harvinaisessa haastattelussa vuonna 2018 – tällainen oli isän ja tyttären läheinen suhde Ilta-Sanomat. 9.8.2022. Viitattu 9.8.2022.
  12. ↑ Joensuu, Jenni & Laihonen, Karri: Entiset oppilaat muistelevat Jussi Hakulista opettajana: "Jussi ei kumartanut ketään, eikä häntä tarvinnut kumartaa" Yle. 21.8.2022. Viitattu 12.9.2022.
  13. ↑ Jussi Hakulinen sairastui syöpään – diagnoosi tuli tylysti postissa: "Ihan hirveä tilanne" Iltalehti. 20.9.2017.
  14. ↑ Karoliina Simoinenjulkaisu=Iltalehti: Jussi Hakulinen kuoli niin nopeasti, että kitara jäi nyrkkiin – "Rokkarin lähtö" iltalehti.fi. 9.8.2022. Viitattu 10.9.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jussi_Hakulinen&oldid=22839537”