Juri Zaritski

Juri Markovitš Zaritski (ven. Юрий Маркович Зарицкий; 17. joulukuuta 1921 Petrograd – 31. toukokuuta 1975 Leningrad) oli neuvostoliittolainen säveltäjä, pianisti ja folkloristi.

Zaritski opiskeli 1930-luvun alussa pianonsoittoa Leningradin pioneerin palatsissa S. Miniovitšin johdolla. Vuonna 1938 hänet hyväksyttiin pianistiksi Isaak Dunajevskin johtamaan pioneerien soittokuntaan, joka oli Neuvostoliitossa ensimmäinen laatuaan. Zaritski palveli armeijassa vuosina 1940–1946. Hän kuului toisen maailmansodan aikana joukkoihin, jotka valvoivat rautateitä Olhavan rintamalla. Hän toimi myös etulinjan propagandaryhmän musiikillisena johtajana. Zaritski valmistui vuonna 1952 Leningradin konservatoriosta, jossa hänelle opettivat sävellystä Dmitri Šostakovitš ja Juri Kotšurov. Valmistuttuaan Zaritski muutti Karjalais-suomalaiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan, jossa hän opettamisen ohella tutki, keräsi ja sovitti kansanmusiikkia.

Zaritski työskenteli Kantele-yhtyeen, Belomorskissa toimineen pomorilaisen kansankuoron ja Vasili Andrejevin mukaan nimetyn Leningradin kansansoitinten orkesterin kanssa. Hän sävelsi musiikkia dokumentteihin usein yhteistyössä kirjoittaja Juri Prokuševin kanssa. Zaritski sävelsi myös monia teoksia kansansoittimille sekä Vladimir Majakovski -sarjan laulajalle ja kamariorkesterille. Hän teki sovituksia suomalaisten, venäläisten ja karjalaisten kansanlauluista.