Juovapunatäplä
| Juovapunatäplä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Punatäplämäiset Zygaenoidea |
| Heimo: | Punatäpläperhoset Zygaenidae |
| Alaheimo: | Punatäplät Zygaeninae |
| Suku: | Zygaena |
| Alasuku: | (Zygaena) |
| Laji: | osterodensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Zygaena osterodensis |
|
| Katso myös | |
Juovapunatäplä (Zygaena osterodensis) on punatäpliin kuuluva, harvinainen perhoslaji. Suomen uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu hävinneeksi (RE)[2] ja rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella[3].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimpien muiden punatäplien tapaan juovapunatäplän etusiivet ovat mustat, sinisen tai vihertävän metallinkiiltoiset. Etusiipien punaiset täplät ovat venyneet ja muodostavat kolme, selvästi erillistä siiven suuntaista raitaa ja punainen väri ulottuu hyvin lähelle siiven etureunaa. Etureunan puoleisin raita kapenee siiven kärkeä kohti kun kaksi muuta raitaa ovat leveämpiä. Etusiipi on kapea ja suurelta osin läpikuultava. Takasiivet ovat kirkkaanpunaiset, melko teräväkärkiset ja niissä on vain kapea musta reunus, joka kapenee olemattomiin siiven ennen tyveä. Hyönteisen pää, keskiruumis ja takaruumis ovat kokomustat sinisen metallinhohtoiset ja varsin ohuiden tuntosarvien pituus 2/3 etusiiven pituudesta. Silmät ja imukärsä ovat hyvin kehittyneet, mutta huulirihmat ovat pienet. Siipiväli on 32–34 mm.[4][5][6]
Lajilta tunnetaan värimuoto f. flava, jolla punainen väri on korvautunut keltaisella. Tunnetaan myös muotoja, joilla keskimmäisen punaisen juovan kärki on kuroutunut melkein tai kokonaan erilliseksi täpläksi.[5] Suomen lajeista etenkin yleinen virnapunatäplä (Zygaena viciae) voi joissakin tapauksissa suuresti muistuttaa juovapunatäplää.
Etelä-Euroopassa erityisen samankaltaisia lajeja ovat Zygaena romeo sekä Zygaena nevadensis.[5]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juovapunatäplä on eurooppalaisittain itäinen laji, jonka levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta Ruotsin eteläosiin, Keski-Aasiaan ja Mongoliaan. Laji esiintyy kuitenkin vain paikoittaisesti.[5] Ruotsissa ja Tanskassa laji on paikoittainen, mutta Norjasta tunnetaan vain muutama yksittäishavainto. Virossa laji esiintyy paikoittain koko maassa. Suomen alueella lajia on tavattu yleisemmin 1800-luvulla[7] ja levinneisyys on painottunut maan itäosiin[8], mutta viimeiset havainnot ovat Punkaharjulta vuodelta 1983 ja Tohmajärveltä vuodelta 1985[6]. Perhoset lentävät kesä-heinäkuussa[5].
Juovapunatäplä on Pohjoismaiden punatäplistä varhaisin lentäjä ja aloittaa lentonsa Ruotsissa jo Juhannuksen tietämillä[7].
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juovapunatäplä viihtyy metsäisissä ympäristöissä, pienillä niityillä ja metsänreunoilla. Ranskassa sitä tavataan etenkin vuoristoisemmilla alueilla. Laji on esiintymiseltään hyvin paikallinen. Perhoset ovat aktiivisia päivällä ja käyvät kukilla, mutta kovin lämpimällä säällä saattavat levätä keskipäivän tunnit varjoisilla paikoilla. Keskenkasvuinen toukka talvehtii ja ainakin levinneisyysalueen pohjoisrajoilla toukkakehitys saattaa kestää useita vuosia. Kotelo on kasvin varrella.[7][5]
Vuoden 2010 Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa juovapunatäplä luokiteltiin hävinneeksi[2] ja laji on ollut rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella vuodesta 1989 alkaen[6]. Ruotsissa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi[7].
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasvi ovat virnat (Vicia) ja nätkelmät (Lathyrus), levinneisyyden pohjoisimmissa osissa erityisesti hiirenvirna (Vicia cracca).[7][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Juovapunatäplä – Zygaena osterodensis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Finlex: luonnonsuojeluasetus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g Patrice Leraut: Moths of Europe, volume 3: Zygaenids, Pyralids 1. N.A.P Editions, 2012. ISBN 978-2-913688-15-5 s. 93–94 ja 264
- ↑ a b c Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. Østermarie: BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9 s. 99
- ↑ a b c d e Artfaktablad (ruotsiksi)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- European Butterflies & Moths[vanhentunut linkki] (englanniksi)