Junko Tabei
| Junko Tabei | |
|---|---|
 Junko Tabei kiipeämässä Pik Kommunizmalle vuonna 1985. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. syyskuuta 1939 Miharu, Japani |
| Kuollut | 20. lokakuuta 2016 (77 vuotta) |
| Ammatti | vuorikiipeilijä |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1962–2016 |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Junko Tabei (jap. 田部井 淳子, Tabei Junko, 22. syyskuuta 1939 Miharu, Japani – 20. lokakuuta 2016) oli japanilainen vuorikiipeilijä. Hän oli ensimmäinen nainen, joka kiipesi Mount Everestin huipulle. Hän kiipesi sinne vuonna 1975. Vuonna 1992 Tabeista tuli ensimmäinen nainen, joka kiipesi kaikkien seitsemän maanosan korkeimmalle huipulle.
Nuoruus, opiskelu ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Junko Ishibashi syntyi 1939 Miharun maaseutukaupungissa Fukushiman prefektuurissa. Hän oli viides perheen seitsemästä lapsesta. Vaikka Honshūn pohjoisosat eivät kärsineet niin pahoin toisen maailmansodan pommituksissa, Junko jäi pienikokoiseksi, kuten monet hänen sukupolvensa japanilaislapset. Junko oli aikuisena vain 147 senttimetriä pitkä.[1]
Junko Ishibashi opiskeli englantilaista ja amerikkalaista kirjallisuutta Shōwan naisten yliopistossa tähtäimenään ura opettajana. Valmistumisensa aikaan 1962 hän innostui jälleen vuorikiipeilystä ja liittyi useisiin miesten seuroihin. Hän muisteli myöhemmin, että vanhemmat miehet ottivat hänet vastaan myönteisesti mutta nuoremmat epäilivät hänen olevan vain etsimässä miestä. Hän tapasikin Tanigawavuorella, jota pidettiin todella vaarallisena huippuna, tulevan miehensä Masanobu Tabein. Ishibashin äiti ei hyväksynyt liittoa, sillä Masanobu Tabei ei ollut käynyt yliopistoa. Masanobu oli kuitenkin koko Junko Tabein uran ajan tärkein tukija ja piti huolta parin lapsista, kun Junko oli kiipeilymatkoilla.[1]
Kiipeilyura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tabei perusti 1969 naisille tarkoitetun Joshi tōhan -kiipeilyseuran. Tabei itse työskenteli samaan aikaan tiedelehden toimittajana ja teki vielä lisätöitä pianonsoiton ja englannin opettajana. Hän teki ensimmäisen retkensä Himalajalle vuonna 1970. Kokonaan naisista koostunut ryhmä lähti Annapurna III -vuorelle Nepaliin. Sinne oli aiemmin noustu vain kerran pohjoiselta reitiltä, mutta Eiko Miyazakin johtama ryhmä pyrki nousemaan huipulle eteläistä reittiä. Vaikeat lumiolosuhteet pakottivat kiipeilijät liikkeelle suhteellisen matalalta korkeudelta, sillä kantajat eivät päässeet perusleirille asti. Tabei ja kolme muuta kiipeilijää ylsivät huipulle asti.[1]
Tabei oppi paljon Annapurna III -retkeltä ja ymmärsi myös sen, ettei hän pystynyt enää palaamaan vanhaan elämänkaavaansa, jossa hän työskenteli jatkuvasti pitkiä päiviä. Tabei pyrki saamaan seuraavaksi ystäviensä kanssa luvan kiivetä Mount Everestille. Tuohon aikaan vain yhden retkikunnan sallittiin nousta vuorelle kiipeilykauden aikana. Luvan he saivat vasta keväällä 1975. Varojen kerääminen matkaa varten oli myös haastavaa, mutta aivan viime hetkellä kiipeilijät saivat tukijoikseen Japanin television ja maan suurimman sanomalehden Yomiuri Shimbunin.[1]
Mount Everestin -retkikunta oli päättyä tragediaan, kun Tabei ja neljä muuta rekikunnan jäsentä jäivät 4. toukokuuta lumivyöryn alle leiri 2:lla. Viereisessä teltassa olleet sherpat pelastivat heidät lumen alta. Tabei ei pystynyt oikeastaan edes seisomaan kahteen päivään, mutta jo 16. toukokuuta hän oli nousemassa Mount Everestin kaakkoisrinnettä, josta Tenzing Norgay ja Edmund Hillary olivat nousseet huipulle 22 vuotta aiemmin.[1] Tabei pääsi huipulle ensimmäisenä naisena, mistä hän kiitti sherpaansa Ang Tsheringiä, joka oli hänen tukenaan loppumetreille asti. Vain 11 päivää Tabein onnistumisen jälkeen tiibetiläinen Phantog nousi huipulle toisena naisena.[2]
Tabei kiipeili elämänsä aikana yli 70 valtiossa, ja hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka kiipesi jokaisen maanosan korkeimmalla huipulle. Hän ei kuitenkaan saavuttanut henkilökohtaista tavoitettaan päästä jokaisen valtion korkeimmalle kohdalle. Vaikka Tabeilla todettiin 2012 mahasyöpä, hän jatkoi edelleen uraansa ja kiipeili muun muassa Omanissa, Nigerissä ja Luxemburgissa. Hänen viimeisin matkansa oli Fujille, jonne hän meni Tōhokun alueen lukio-opiskelijoiden kanssa. Kaikki mukana olleet olivat selviytyneet Sendain vuoden 2011 maanjäristyksestä ja sitä seuranneesta tsunamista.[2]
Ympäristöaktivistina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tabeista tuli viimeisinä vuosinaan ympäristöaktivisti, ja hän vastusti Mount Everestin nopeaa kaupallistumista. Hän palasi vuonna 2000 yliopistoon tekemään jatko-opintoja ympäristötieteestä.[1] Kyūshūn yliopistossa hän tutki vuorikiipeilijöiden jättämää jätettä. Hän laski, että Mount Everestin perusleirillä oli viimeisen vuosikymmenen aikana tuotettu yli miljoona litraa virtsaa. Tabei osallistui Himalayan Adventure Trust -säätiön Japanin-osaston johtajana jätteenpolttouunin rakentamiseen Mount Everestille.[2]
Tabei kuoli syöpään 77-vuotiaana.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Ed Douglas: Junko Tabei obituary The Guardian. 10.11.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 10.1.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Junko Tabei, first woman to conquer Everest – obituary The Telegraph. 28.10.2016. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 10.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Junko Tabei, first woman to climb Mt. Everest, dies at 77 The Japan Times. 22.10.2016. Viitattu 21.10.2016. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
