Juho Villman
Juho Albert Villman (27. helmikuuta 1886 Haapajärvi – 20. marraskuuta 1945) oli suomalainen suojeluskuntaupseeri. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä jääkäritykistössä.[1][2]
Perhetausta ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Villman ja Tilda Piispanen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Fanny Saaren kanssa. Villman kävi kansakoulun.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Villman työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 17. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 14. toukokuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Villman saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 3. patteriin ja osallistui taisteluihin Kurussa, Muroleessa, Viljakkalassa ja Ylöjärvellä sekä Tampereella. Hänet siirrettiin Tampereen valtauksen jälkeen toteutetussa tykistön uudelleen järjestelyssä Jääkäritykistöprikaatin 3. jääkäripatteriston esikuntaan ja osallistui taisteluihin Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Villman palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin 15. heinäkuuta 1918 alkaen Vuoristotykistöön ja määrättiin vääpeliksi 2. patteriin. Armeijasta hän erosi 16. helmikuuta 1919 liittyäkseen Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hän toimi aluksi joukkueenjohtajana II pataljoonan 1. komppaniassa, mistä hänet myöhemmin siirrettiin komppanianpäälliköksi 2. komppaniaan. Hän otti retkikunnalla osaa taisteluihin Aunuksen kaupungissa, Alavoistella, Santamäen luostarilla ja Tuuloksen rintamalla.[1][2]
Sotaretkeltä palattuaan hän liittyi Suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin harjoituspäälliköksi Haapajärven suojeluskuntaan 1. elokuuta 1919. Haapajärvellä hän palveli 15. tammikuuta 1920 saakka, jonka jälkeen hän muutti Piippolaan ja hänet nimitettiin paikallispäälliköksi Piippolan suojeluskuntaa ja oli tehtävässä 30. syyskuuta 1921 saakka. Vuodesta 1922 alkaen hän työskenteli metsä- ja sahatyönjohtajana Oulu Oy:n omistamalla Pateniemen sahalla Haukiputaan pitäjässä ja toimi samalla vuosina 1926 – 1931 Haukiputaan suojeluskunnassa kyläosaston päällikkönä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Villman osallistui talvi- ja jatkosotaan paikallis- ja ilmasuojelupäällikkönä Pateniemen suojeluskunnassa. Hänet haudattiin Ouluun.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.