Juho Timonen
Juho Antti Timonen (17. tammikuuta 1898 Haukipudas – 19. lokakuuta 1949) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä joukkueenjohtajana. Hän osallistui myös niin sanottuihin heimosotiin Petsamon retkellä vuonna 1920.[1][2]
Perhetausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen äitinsä oli Elsa Maria Timonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna vasta 1920 Hilma Sylvia Haikan kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Timonen suoritti yksityisesti viidennen luokan Hämeenlinnan suomalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1925 ja seitsemänen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1927. Hän kävi Reserviupseerikoulun vuosina 1925 – 1926 ja Kadettikoulun erikoiskurssin vuosina 1927 – 1928 sekä suoritti Sotilashallinnollisen koulun Iensimmäisen jakson vuosina 1931 – 1932 ja toisen jakson vuosina 1935 – 1936.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Timonen työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 5. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin vähän myöhemmin aluksi 3:nteen ja 1. huhtikuuta 1917 alkaen 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Timonen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 8. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 5. maaliskuuta 1918 niin ikään joukkueenjohtajaksi 4. jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Timonen palveli sisällissodan jälkeen koulutusaliupseerina 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, josta muodostettiin myöhemmin aluksi Pohjolan jääkäripataljoona ja myöhemmin Kajaanin sissipataljoona. Kajaanin sissipataljoonasta Timonen siirtyi 1. lokakuuta 1920 Kainuun rajavartiostoon, josta hän palasi 1. toukokuuta 1921 takaisin Kajaanin sissipataljoonaan. Hänet määrättiin 16. syyskuuta 1926 alkaen nuoremmaksi upseeriksi Porin rykmenttiin, josta hänet siirrettiin 31. tammikuuta 1929 nuoremmaksi upseeriksi Uudenmaan rykmentin 3. komppaniaan ja 1. huhtikuuta 1930 alkaen 1. konekiväärikomppaniaan. Timonen komennettiin Uudenmaan rykmentistä 15. helmikuuta 1932 ja lopulta siirrettiin 18. helmikuuta 1935 alkaen Kokkolan sotilaspiirin talouspäälliköksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Timonen osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 24:n huoltopäällikkönä ja osallistui taisteluihin Kiviniemellä, Sakkojassa ja Vuosalmella. Välirauhan aikana hän toimi Kokkolan sotilaspiirin huoltopäällikkönä.[2]
Jatkosodan puhjettua hän jatkoi aluksi samassa tehtävässä kuin välirauhan aikana, mutta komennettiin myöhemmin 7. Divisioonan esikuntaan intendentiksi, missä tehtävässä oli vuoteen 1943 saakka ja osallistui sotatoimiin Syvärillä. Divisioonan esikuntatehtävistä hänet siirrettiin Kokkolan sotilaspiirin huoltopäälliköksi, missä tehtävässä hän toimi sodan loppuun saakka. Timonen toimi sotien jälkeen edelleen Kokkolan sotilaspiirin huoltopäällikkönä, kunnes erosi vuonna 1949 vakinaisesta palveluksesta. Hän oli sotien jälkeen pidätettynä asekätkentäjutun yhteydessä. Hänet haudattiin Länsi-Teiskoon.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.