Juho Saloheimo
Juho Ilmari Saloheimo, sukunimi vuoteen 1906 Berner (7. toukokuuta 1882 Ilomantsi − 9. tammikuuta 1953 Mäntyharju) oli suomalainen juristi ja korkeimman oikeuden oikeusneuvos.[1][2]
Saloheimon vanhemmat olivat filosofian kandidaatti, Möhkön ruukin tehtaanisännöitsijä Akseli Berner (Saloheimo) (1853−1931) ja tämän ensimmäinen puoliso Hilma Maria Riikonen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1900 Viipurin reaalilyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa oikeustutkinnon 1904. Saloheimo sai varatuomarin arvon 1907.[1][3]
Saloheimo oli oikeusneuvosmiehenä Joensuussa 1908−1913, Savonlinnan hiippakunnan tuomiokapitulin notaarina 1913−1914 ja sihteerinä 1914−1925, Oulun tuomiokunnan tuomarina 1925−1932 ja korkeimman oikeuden oikeusneuvoksena 1932−1935 sekä Tyrvään tuomiokunnan tuomarina 1935−1947. Saloheimo oli kirkolliskokouksen jäsenenä 1913−1943 ja laajennetun piispainkokouksen jäsenenä 1944−1948.[2]
Juho Saloheimo oli naimisissa vuodesta 1909 kansakoulunopettaja Hilja Sutisen kanssa.[1]