Juho Saarenheimo
| Juho Saarenheimo | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. heinäkuuta 1896 Muolaa |
| Kuollut | 30. huhtikuuta 1947 (50 vuotta) |
| Jääkäri | |
| Korkein sotilasarvo | suojeluskuntaupseeri |
Juho Saarenheimo (30. heinäkuuta 1896 Muolaa – 30. huhtikuuta 1947) oli suomalainen suojeluskuntaupseeri ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat metsätyönjohtaja Juho Saarenheimo ja Vilhelmiina Juhontytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Lempi Aili Maria Kiviluodon kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarenheimo kävi kansakoulun ja Viipurin kauppakoulua vuosina 1914 – 1915. Hän suoritti 2. Divisioonan tiedonantokurssin vuonna 1919 ja alue- ja paikallispäälliköiden täydennyskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1922.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämä muolaalainen konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 30. tammikuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän oli keuhkotaudin takia kuusi kuukautta hoidettavana Lyypekin reservisairaalassa, josta hänet siirrettiin 8. maaliskuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hänet laskettiin 13. maaliskuuta 1917 siviilitöihin. Hän palasi takaisin pataljoonaan tammikuussa 1918.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen Valkoiseen armeijaan Joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan ja otti osaa Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarenheimo palveli sisällissodan jälkeen edellä mainitusta joukko-osastosta muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jolla myöhemmin on ollut nimet Jääkäripataljoona n:o 2, Pohjolan jääkäripataljoona ja Kajaanin sissipataljoona. Pataljoonassa hänet oli sijoitettu 1. komppaniaan. Hänet siirrettiin 13. lokakuuta 1918 Vuoristoprikaatin miinanheittäjäosastoon ja 15. tammikuuta 1919 alkaen 2. Divisioonan miinaheittäjäkomppaniaan. Armeijasta hän erosi 25. kesäkuuta 1919 vai liittyäkseen 1. huhtikuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hän toimi yhdysupseerina 1. pataljoonassa 15. elokuuta 1919 saakka. Sotaretkeltä palattuaan hän astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hän toimi paikallispäällikkönä Säiniöllä 1. lokakuuta 1919 -30. syyskuuta 1921 välisen ajan ja Valkealassa 1. lokakuuta 1921 – 30. kesäkuuta 1923 välisen ajan. Armeijan palvelukseen hän astui toistamiseen 1. helmikuuta 1925 koulutusaliupseeriksi Suomen valkoisen kaartin .8. komppaniaan, missä hän palveli 15. helmikuuta 1926 saakka, jonka jälkeen hänet siirrettiin varusmestariksi 15. syyskuuta 1926 Rannikkotykistörykmentti 2:n 1. patteristoon, missä hän palveli 15. syyskuuta 1927 saakka, jonka jälkeen erosi armeijasta ja siirtyi liikemieheksi Hän oli vuodesta 1930 alkaen keuhkotaudin takia työhön kykenemätön.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.