Juho Kustaa Kyyhkynen

Juho Kyyhkynen, omakuva 1900-luvun alusta.

Juho (Johan) Kustaa Kyyhkynen (24. lokakuuta 1875 Kemijärvi – 27. lokakuuta 1909 Rovaniemi) oli yksi Suomen ensimmäisiä Lapin luontoa kuvanneita taidemaalareita.

Elämänvaiheet

Kyyhkynen syntyi Kemijärven Levärannalla maanviljelijäperheeseen. Hänen vanhempansa olivat alun perin Sallasta kotoisin ollut Matti Kyyhkynen (Isola) ja Anna Greta Kursu.

Taiteilijakoulutuksensa Kyyhkynen sai Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1894–1897 ja 1902. Kyyhkysen ensiesiintyminen taiteilijana oli 1896 Suomen Taiteilijain näyttelyssä. Hänet palkittiin dukaattikilpailussa vuosina 1896 ja 1897. Vuosisadan vaihteessa Kyyhkynen oleskeli valtion matkastipendillä ja Hovingen matka-avustuksella Pariisissa. Vuonna 1902 hän palasi Helsinkiin suorittamaan opintonsa loppuun, mutta muutti sitten pysyvästi asumaan kotiseudulleen Kemijärvelle, jossa aloitti ateljeetalon rakentamisen. Ateljeensa rahoittamiseksi hän maalasi tuolloin tavallisista lapinaiheistaan poiketen runsaasti myös muotokuvia.

Kyyhkynen sai lokakuussa 1909 metsästysmatkalla osuman olkapäähänsä itseaiheutetusta vahingonlukauksesta ja kuoli haavakuumeeseen kymmenen päivää myöhemmin. Tapaukseen liitettiin myös mustasukkaisuudesta ja vanhoista kaunoista johtunutta tahallista huonoa hoitoa, mutta tätä ei ole pystytty todistamaan.

Taiteellinen tuotanto

Juho Kyyhkynen: Pororaito (1902).

Kyyhkynen oli ensimmäinen merkittävä suomalainen taiteilija, joka kiinnostui Lapin maisemista ja saamelaisesta kansanelämästä. Lappilaiset aiheet olivat hänen tuotannossaan keskeisiä jo ennen Pariisin opintomatkaa, minkä jälkeen hänen kiinnostuksensa suuntautui erityisesti saamelaiseen elämänmuotoon. Kyyhkynen kuvasi töissään luontoa ja kansanelämää, rakennuksia ja ihmisiä. Eläinaiheista tavallisimpia ovat porot ja linnut. Kyyhkysen saamelaisaiheisissa teoksissa elettiin yleensä talvea, joskus myös kesää. Lappiaiheisissa maalauksissa merkittävän sijan myöhemmin saavuttanut ruska-aihe hänen tuotannostaan kuitenkin puuttuu. Kyyhkysen realistisen tyylin katsotaan saaneen vaikutteita impressionismista. Pariisin opintomatkalta saadut impressionistiset vaikutteet näkyvät hänen tuotannossaan selkeimmin värien käytössä ja valon kuvaamisessa. Taidekriitikot suhtautuivat Kyyhkysen elinaikana hänen teoksiinsa jossain määrin ristiriitaisesti. Omalta osaltaan Kyyhkynen on kuitenkin vaikuttanut merkittävästi Etelä-Suomessa asuneiden ihmisten käsitykseen Lapista. Jo vuonna 1908 hänen yksityisnäyttelynsä Helsingissä herätti suurta huomiota. Hänen töistään järjestettiin muistonäyttely 1911–1912.

Tuija Hautala-Hirviojan kirjoittama kirja taiteilijasta julkaistiin vuonna 1993 Kyyhkysen suuren näyttelyn yhteydessä Torniossa Aineen taidemuseossa ja Rovaniemen taidemuseossa. Näyttelyjä varten Hautala-Hirvioja teki kattavan kartoituksen taiteilijan teoksista useilla lehti-ilmoituksilla ja tiedusteluilla. Teoksia dokumentoitiin 156 kappaletta eri puolilla Suomea, pääosin pääkaupunkiseudulta. Kyyhkysen tuotannon kokonaismääräksi on arvioitu 250–300 teosta, mutta kaikkia ei ole löydetty ja osa on kadonnut muun muassa sodan melskeisiin.

Lähteet

• Hautala-Hirvioja, Tuija: J. K. Kyyhkynen 1875-1909 : Lapin luonnon ja ihmisen kuvaaja. Pohjoinen, 1993. ISBN 951-749-186-7
• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Ss. 426-427

Aiheesta muualla

• Lea Mourujärvi (toim.): "Jos tikka on kirjava, elämä on kirjavampi." Elämäntarinoita Kemijärveltä, s. 267–271. Kemijärvi: Kemijärven Rotaryklubi, 2004. ISBN 952-91-7355-5