Juho Korte
Juho Korte (24. joulukuuta 1893 Kaukola – 8. joulukuuta 1930) oli suomalainen reservin luutnantti. Korte oli jääkärikoulutuksen Saksassa saanut sotilas, joka taisteli jo ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla ja myöhemmin Suomen sisällissodassa.[1][2]
Perhetausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Sipi Korte ja Varpu Häkli. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Lydia Laxin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korte kävi kansakoulun ja suoritti viidennen luokan Viipurin reaalikoulussa vuonna 1926 sekä Reserviupseerikoulun vuonna 1926.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korte työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 15. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korte saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonan 1. komppaniaan.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korte siirrettiin sisällissodan jälkeen keväällä 1918 saman rykmentin (nimettiin myöhemmin Jääkärirykmentti 5:ksi ja myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti 4:ksi) 2. komppaniaan. Hänet komennettiin 27. syyskuuta 1918 alkaen 2. Divisioonan miinanheittäjäkursseille ja siirtyi sen jälkeen 1. lokakuuta 1918 divisioonan miinanheittäjäkomppaniaan, josta siirrettiin 1. huhtikuuta 1921 alkaen Karjalan kaartin rykmentin 2. konekiväärikomppaniaan ja 15. syyskuuta 1921 alkaen 3. konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi 1. lokakuuta 1922 ja siirtyi sen jälkeen Etsivän keskuspoliisin palvelukseen. Korte astui uudelleen armeijan palvelukseen 30. syyskuuta 1923 ja hänet sijoitettiin Karjalan kaartin rykmentin 3. konekiväärikomppaniaan, missä hän toimi aluksi koulutusaliupseerina ja 1. heinäkuuta 1925 alkaen III pataljoonan kuormastoaliupseerina, kunnes määrättiin 18. maaliskuuta 1927 nuoremmaksi upseeriksi. Hänet haudattiin Viipuriin.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.