Juho Keto
Juho Julius Keto (1. kesäkuuta 1892 Veteli – 2. helmikuuta 1964) oli suomalainen jääkärivänrikki.
Perhesuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Keto ja Emma Finnilä. Hänelle syntyi lapsi 15.9.1912 Senja Lyydia Aapramintytär Soidinkankaan kanssa[1] Tauno Aaprami Ahola[2] [3], mutta suhdetta ei koskaan virallistettu. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Laina Elma Vesisenahon kanssa.[4][5]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keto kävi kansakoulun ja vuonna 1918 Haminan taistelukoulun.[4][5]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keto työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 23. tammikuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[4][5]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keto astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 sotilasvalan ja palvelusitoumuksen allekirjoitettuaan, jonka jälkeen hänet ylennettiin aliupseeriksi. Takaisin Suomeen hän palasi 18. helmikuuta 1918 jääkärien etujoukon mukana Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin konekivääriupseeriksi Karjalan 2. rykmentin 10. pataljoonaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Ahvolassa ja Naulasaaressa sekä Viipurissa. Keto haavoittui lievästi taistelussa Ahvolassa 6. maaliskuuta 1918.[4][5]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen Keto määrättiin 19. toukokuuta 1918 alkaen opettajaksi alipäällystökursseille Sortavalaan, jonka jälkeen hän palasi takaisin 2. Karjalan rykmenttiin, josta muodostettiin myöhemmin Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5. Itä-Suomen Jalkaväkirykmentistä hänet siirrettiin nuoremmaksi upseeriksi 6. marraskuuta 1918 Karjalan kaartin rykmentin 2. pataljoonaan. Armeijasta Keto erosi 28. helmikuuta 1919 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen. Hänet sijoitettiin 1. lokakuuta 1919 paikallispäälliköksi Vetelin suojeluskuntaan, jossa hän palveli 1. huhtikuuta 1921 saakka, jonka jälkeen erosi suojeluskunnasta ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä.[4][5]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keto osallistui talvisotaan kuormastokomppanian päällikkönä Kokkolan sotilaspiirissä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin väestönsuojelu komppanianpäälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 13:een ja edelleen joukkueenjohtajaksi 953. Ilmasuojelukomppaniaan, josta hänet kotiutettiin vuonna 1942. Sotien jälkeen hän jatkoi kotitilansa viljelyä Vetelissä. Hänet haudattiin Veteliin.[5]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sukutietokanta (Arkistoitu – Internet Archive). Keisarin sukuseura.
- ↑ Henkilö: Tauno Aaprami Ahola. Ldf.fi.
- ↑ Tauno Aaprami Ahola. Sotasampo.fi.
- ↑ a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.