Juho Jaakonsaari
Juhana (Juho) Jaakonsaari (31. tammikuuta 1894 Kirvu – 24. tammikuuta 1986 Heinola)[1][2] oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Jaakonsaari ja Katri Näveri. Jaakonsaaren ensimmäinen puoliso oli Hilma Vilhelmiina Ovaska vuodesta 1919.[3] Jaakonsaari vihittiin toiseen avioliittoon vuonna 1931 Aili Sylvi Hyvärisen kanssa.[4][5]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jaakonsaari kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Viipurin reaalikoulussa vuonna 1926 sekä seitsemännen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1927. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja suojeluskuntaupseerikurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1924 sekä Reserviupseerikoulun vuonna 1926. Kadettikoulun erikoiskurssin hän suoritti vuosina 1927–1928 ja Taistelukoulun luutnanttikurssin vuosina 1931–1932 ja kapteenikurssi vuonna 1936 sekä konekivääri- ja kranaatinheitinkurssin Perkjärvellä vuonna 1933. Kaasusuojelukoulun hän kävi vuosina 1934–1935.[4][5]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jaakonsaari työskenteli maanviljelijänä ennen kuin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella.[4][5]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Jaakonsaari saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin koulutus- ja kuormastoaliupseeriksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, joka siirrettiin 25. maaliskuuta 1918 alkaen 4. Jääkärirykmentin 11. jääkäripataljoonan 2. komppaniaksi. Jaakonsaari otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[4][5]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jaakonsaari palveli sisällissodan jälkeen koulutusaliupseerina 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Jääkäripataljoona n:o 2 ja myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoona. Hänet siirrettiin 11. lokakuuta 1918 Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:n 2. pataljoonaan. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. kesäkuuta 1919 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Kirvun suojeluskuntaan, josta hän siirtyi 1. syyskuuta 1922 paikallispäälliköksi Kärkölän suojeluskuntaan ja edelleen 21. tammikuuta 1923 Orimattilan suojeluskuntaan edelleen paikallispäälliköksi. Paikallispäällikön tehtävästä hän erosi 15. toukokuuta 1924 ja siirtyi 1. toukokuuta 1925 uudelleen Kirvun suojeluskunnan paikallispäälliköksi. Suojeluskuntajärjestöstä hän erosi 12. toukokuuta 1926 ja kirjautui oppilaaksi Reserviupseerikouluun ja koulun käytyään hän astui 23. lokakuuta 1926 Savon jääkärirykmenttiin, jossa toimi ensin reserviupseerikokelaana ja myöhemmin nuorempana upseerina aliupseerikoulussa ja 1. konekiväärikomppaniassa. Savon jääkärirykmentistä hänet siirrettiin 27. toukokuuta 1927 Savon prikaatin 1. pataljoonaan, missä hän toimi joukkueenjohtajana ja komppanian varapäällikkönä konekiväärikomppaniassa ja 3. kesäkuuta 1932 alkaen samassa tehtävässä 3. komppaniassa. Jaakonsaari siirrettiin 1. toukokuussa 1934 Polkupyöräpataljoona 1:een, missä hän toimi nuorempana upseerina konekiväärikomppaniassa, kranaatinheitinosaston johtajana ja kaasunsuojelu-upseerina. Takaisin Savon jääkärirykmenttiin hänet siirrettiin 23. heinäkuuta 1936.[4][5]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jaakonsaari osallistui talvisotaan 4. Prikaatin kaasunsuojelu-upseerina ja toimistopäällikkönä osallistuen taisteluihin Valkjärvellä, Muolaalla, Kyyrölässä, Kuparsaaressa ja Noskualla. Välirauhan aikana hän toimi kranaatinheitinkomppanian- ja panssarintorjuntatykkikomppanian päällikkönä (Jalkaväkirykmentti 4). Jatkosodan puhjettua Jaakonsaari komennettiin 2. konekiväärikomppanian päälliköksi Jalkaväkirykmentti 44:ään, josta hänet siirrettiin myöhemmin 2. pataljoonan komentajaksi ja osallistui taisteluihin Korpilahti–Syväri-akselilla. Hänet komennettiin 5. Divisioonan esikuntaan, josta hänet siirrettiin 2. pataljoonan komentajaksi Jalkaväen koulutuskeskus 2:een, josta hänet siirrettiin edelleen vuonna 1942 Sotavankileiri 7:n palvelukseen, missä hän toimikin sodan loppuun saakka. Jaakonsaari siirrettiin reserviin vakinaisesta palveluksesta vuonna 1954[6][7] ja hän siirtyi Saimaan Puutyön palvelukseen ensin varastonhoitajaksi ja myöhemmin pakkaamon esimieheksi ja tehtaan lehden toimittajaksi.[5]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuolinilmoitus, Jääkärikapteeni Juho Jaakonsaari, Uusi Suomi, 1986, No 29, sivu 10, julkaistu 31.1.1986
- ↑ Kirvu: Lastenkirjat: Sidos 008a: Sivu 18: Juhana Jaakonsaari Kansallisarkisto. Viitattu 16.11.2023.
- ↑ Kirvu: Vihittyjen ja kuulutettujen luettelot: Sidos 919: Juhana Juhonp. Jaakonsaari Kansallisarkisto. Viitattu 16.11.2023.
- ↑ a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Juho Jaakonsaari, kapteeni, Heinola, 64 v., Suomen Kuvalehti, 1958, No 8, sivu 10, julkaistu 22.2.1958
- ↑ 60-vuotias, Käkisalmelainen, 1954, No 2, sivu 2, julkaistu 1.2.1954