Juha Kauppinen (pappi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juha Kauppinen
Juha Kauppinen. Kuvaaja Timo Hormio
Juha Kauppinen. Kuvaaja Timo Hormio
Henkilötiedot
Syntynyt15. syyskuuta 1944
Karkku
Kuollut14. maaliskuuta 2020 (75 vuotta)
Tampere
Ammatti kirkkoherra, dosentti, lähetystyöntekijä, tutkija, tietokirjailija
Vanhemmat Aimo ja Aune (s. Autio) Kauppinen
Puoliso Pirkko Kaarina (s. Lindström) Kauppinen
Lapset Teemu, Kristiina (Kiikki), Tatu ja Maria
Kirjailija
Aikakausi 1973–2008
Tyylilajit kirkolliset tutkimukset
Esikoisteos Evankelioiva herätysliike : tutkimus Suomen evankelisluterilaiseen kansanlähetykseen kuuluvista (1973).
Pääteokset Kansanlähetyksen alueellinen leviäminen : tutkimus uskonnollisen innovaation hierarkkisesta diffuusiosta Suomessa 1967–1983. Väitöskirja (1990).
Muuta tietoa

Oli pappisliiton kunniajäsen, sai Suomen Valkoisen Ruusun 1. lk: n ritarimerkin (SVR R1) sekä Seurakuntatyön kunniamerkin Nro 19.

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Juha Kauppinen messuasussa 2013.
Kuvaaja Virve Rissanen

Juha Kullervo Kauppinen (15. syyskuuta 1944 Karkku ‒ 14. maaliskuuta 2020 Tampere) oli suomalainen pappi, kirkkoherra, dosentti, lähetystyöntekijä, tutkija ja tietokirjailija.

Perhetaustat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppinen syntyi kanttori Aimo ja Aune (s. Autio) Kauppisen perheeseen.

Kauppinen avioitui sairaanhoitaja Pirkko Kaarina Lindströmin kanssa 1966. Perheeseen syntyivät lapset Teemu, Kristiina (Kiikki), Tatu ja Maria.

Opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppinen tuli ylioppilaaksi Lahden lyseosta 1963. Helsingin yliopistossa hän suoritti ylemmän teologian kandidaatin tutkinnon 1966. Teologian lisensiaatiksi hän valmistui 1973 ja teologin tohtoriksi 1990. Papiksi hänet vihittiin Tampereella 1966. Alemman pastoraalitutkinnon Kauppinen suoritti 1969 ja ylemmän 1973. Helsingin yliopiston kirkkososiologian dosentiksi hänet nimitettiin 1993.

Työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppisen työura alkoi Keski-Lahden papiston apulaisena 1966‒1967 ja jatkui virallisena apulaisena 1967‒1970. Lahdessa puhkesi 1960-luvulla nuorisoherätys. Kauppinen rohkaisi nuoria omaehtoisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaansa.

Pertunmaan kirkkoherran virkaa hän hoiti 1970‒1972.

Maa ja kansa vaihtui, kun Kauppinen siirtyi Suomen Lähetysseuran palvelukseen Etiopiaan 1973. Työntekijänä hän oli 1973‒1982 sekä työalan esimiehenä 1974‒1982. Lähetystyöntekijänä Etiopiassa Kauppisen tehtävänä oli Hosainan hiippakunnan seurakuntaverkoston rakentaminen sekä pappiskoulutuksen kehittäminen. Hän helposti mukautui alueen kulttuuriin. Myös eläkkeellä ollessaan hän toimi jaksoja Etiopiassa pappien kouluttajana. Kolmen kuukauden jaksot olivat alkuvuonna 2012, 2013 ja 2014. Vaimonsa Pirkko oli tällöin mukana.

Vuosina 1984‒1993 Kauppinen oli Kirkon Tutkimuskeskuksen tutkijana sekä Tmi Kaubitin konsulttina 1993. Kauppisen tutkimustoiminta kohdistui uusimpiin herätysliikkeisiin sekä kirkon toimintaan ja rakenneuudistuksiin. Hänestä kehittyi vuosikymmeniksi keskeinen yhdistymishankkeissa seurakuntien käyttämä konsultti. Kauppisen ratkaisuehdotukset perustuivat huolelliseen työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kuuntelemiseen.

Messukylän kirkkoherrana Kauppinen toimi 1994‒2007, jolloin hän siirtyi eläkkeelle. Rauhallinen, suora ja määrätietoinen Kauppinen oli Messukylän kirkkoherrana rohkaiseva tuki muille työntekijöille.

Juha Kauppinen Consulting:in konsulttina hän toimi vuodesta 2007.

Sivutoimet ja luottamustehtävät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppinen oli Etiopiassa Mekane Yesus –kirkon kirkolliskokousedustajana 1976‒1982 sekä kirkkohallituksen jäsenenä 1978–1982. Kotimaassa hän toimi myös kirkolliskokousedustajana kaksi kautta: 1992‒1999 ja 2004‒2007. Suomen kirkon pappisliitossa Kauppinen toimi valtuuston jäsenenä 1988‒1991, hallituksen jäsenenä 1991‒1995, hallituksen varapuheenjohtajana 1994‒1995 ja hallituksen puheenjohtajana 1998‒2006. Kauppisen puheenjohtajakaudella vuonna 2001 syntyi Akavan kirkolliset ammattiliitot AKI. Siihen kuului kolme kirkollista liittoa: Pappisliitto, Kanttori-urkuriliitto ja Diakoniatyöntekijöiden Liitto. Nykymuotoiseen AKI:in kuuluvat Pappisliitto ja Kanttori-urkuriliitto, ja sen ensimmäisenä puheenjohtajana Kauppinen oli 2005‒2006.

Huomioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-aikoinaan Kauppinen harrasti näyttelyfilateliaa, aiheenaan Etiopian postihistoria. Tästä toiminnastaan hänet tunnetaan kansainvälisesti Etiopian postimerkkien tuntijana. Hän harrasti myös keilailua. Ulkoharrastuksista mieluisia hänelle olivat sienestys ja marjastus.

Erityyppisissä kirkollisissa tehtävissä palvellut Kauppinen oli huolestunut kirkkonsa tilanteesta. Hän ihmetteli, miksi Suomen luterilainen kirkko ei tee rohkeasti lähetystyötä, kutsu ihmisiä yhteyteensä ja kerro selkeästi, miksi kannattaa olla sen jäsen.

”Suomessa juuri kukaan ei kutsu ketään yhtään mihinkään! Kirkon toiminta on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hyvin työntekijäkeskeistä”, Kauppinen sanoo ja jatkaa painokkaasti ”Kirkko puhuu lähimmäisenrakkaudesta ja tasa-arvosta, humanismin kauniista linnakkeista, mutta unohtaa klassisen teologian, johon kuuluu usko kolmiyhteiseen Jumalaan, kaiken luojaan sekä neitseestä syntyneeseen Jeesukseen, joka sovitti syntimme Golgatan ristillä.”

Kauppinen poti syöpää viisi vuotta. Tänä aikana hän ja puolisonsa saivat kokea hengellistä uudistumista. He kokivat kolmiyhteisen Jumalan läheisempänä kuin aikoihin, oli tarvetta kiittää ja ylistää.

Kauppinen oli Suomen kirkon pappisliiton kunniajäsen. Hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun 1. lk: n ritarimerkki (SVR R1) sekä seurakuntatyön kunniamerkki Nro 19.

Suomen ja englannin kielen lisäksi Kauppinen osasi Etiopiassa käytettyä amharaa.

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Evankelioiva herätysliike : tutkimus Suomen evankelisluterilaiseen kansanlähetykseen kuuluvista. Kirkon tutkimuslaitos, 1973.
  • Selvitys seurakuntien lähetyssihteereistä, heidän työstään ja toimintamahdollisuuksistaan. Kirkon tutkimuslaitos, 1973.
  • Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 1980–1983. Harri Heino, Tage Kurtén, Juha Kauppinen. Kirkon tutkimuslaitos, 1985.
  • Kirkon eri hallintotasojen tyytyväisyys kirkon työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmään. Kirkon tutkimuskeskus, 1985.
  • Seurakuntasihteerien koulutus ja työnkuva. Kirkon tutkimuskeskus, 1985.
  • Seurakuntien maksamat kokouspalkkiot. Kirkon tutkimuskeskus, 1985.
  • Teologityövoiman tarve ja tarjonta kirkossa 1986. Kirkon tutkimuskeskus, 1986.
  • Seurakuntavaalit 1986. Kirkon tutkimuskeskus, 1987.
  • Suomen evankelis-luterilainen kirkko : Vuosina 1988–1991. Harri Heino, Juha Kauppinen, Risto A. Ahonen. Kirkon tutkimuskeskus, 1993.
  • Kansanlähetyksen alueellinen leviäminen : tutkimus uskonnollisen innovaation hierarkkisesta diffuusiosta Suomessa 1967–1983. Väitöskirja. Kirkon tutkimuskeskus, 1990.
  • Seurakuntien lausunnot Uuden testamentin käännösehdotuksesta. Kirkon tutkimuskeskus, 1990.
  • Kuopion hiippakunnan kolehtikokeilu. Kirkon tutkimuskeskus, 1991.
  • Tuomas-messu : tutkimus kaupunkiseudun jumalanpalveluksesta ja kaupunkilaisen seurakunnasta. Kirkon tutkimuskeskus, 1992.
  • Suomen evankelis-luterilainen kirkko : Vuosina 1984–1987. Harri Heino, Juha Kauppinen, Risto Ahonen. Kirkon tutkimuskeskus, 1989
  • Seurakunnan luottamushenkilön käsikirja. Juha Kauppinen, Riitta Särkiö, Heikki Hiilamo. Edita, 2002, 2006., 2010, 2014.
  • Ajaton työ seurakunnassa. Toinen tekijä Marketta Rantama. Edita, 2003.
  • Takaisin kirkkoon : tutkimus aikuisena kirkkoon liittyneistä Tampereella 1996–2006. Kirkon tutkimuskeskus, 2008.

Kauppinen kirjoitti AKI-liiton jäsenlehti Cruxiin pääkirjoituksia ja kolumneja 1998–2006.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juha_Kauppinen_(pappi)&oldid=22671043”