Judee Sill

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Judee Sill
Henkilötiedot
Koko nimi Judith Lynne Sill
Syntynyt7. lokakuuta 1944
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Kuollut23. marraskuuta 1979 (35 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti Laulaja, lauluntekijä, säveltäjä
Muusikko
Aktiivisena 1960- ja 1970-luvut
Tyylilajit folk, barokkipop, folk rock
Soittimet Laulu, kitara, koskettimet
Levy-yhtiöt Asylum Records

Judith Lynne Sill (7. lokakuuta 1944 – 23. marraskuuta 1979) oli amerikkalainen laulaja ja lauluntekijä.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sill aloitti musiikin soittamisen lapsuudenkodissaan Oaklandissa, Kaliforniassa.[1] Hän opiskeli lyhyen aikaa San Fernando Valleyn Junior Collegessa, taide pääaineenaan, soittaen pianoa koulun orkesterissa ja työskennellen samaan aikaan pianobaarissa. [1][2] Hän alkoi työskennellä laulunkirjoittajan 1960-luvun jälkipuoliskolla.

1970-luvun alussa Sill sai apua uransa edistämisessä muusikkoystäviltään Graham Nashilta ja David Crosbylta. Sill oli ensimmäinen artisti, joka teki sopimuksen David Geffenin vasta perustaman Asylum Recordsin kanssa.[3] Hänen ensimmäinen albuminsa, Judee Sill, ilmestyi syyskuussa 1971. Se sisältää kenties Sillin tunnetuimman kappaleen, Jesus Was a Crossmaker. Akustisen folkin lisäksi Sill sai musiikillisia vaikutteita Bachin klassisesta musiikista[4] ja käyttikin samanlaisia ideoita, päällekkäinäänittäen lauluääntään neliäänisiksi fuugiksi ja koraaleiksi. Sillin kappaleiden sanoituksista löytyy perinteisten ihmissuhdeaiheiden lisäksi myös kristillisiä teemoja.[1] Albumi ei kuitenkaan menestynyt julkaisuaikanaan.

Toisella albumillaan (vuoden 1973 maaliskuussa ilmestynyt Heart Food), Judee Sill otti enemmän musiikillista vastuuta itselleen, vastaten myös sen sovituksista ja orkesteriosuuksista. Levy päättyy The Donor -kappaleeseen, joka on yhdeksänminuuttinen, monimutkainen, yhden naisen kuoroteos. Tämäkään levy ei juuri myynyt, joten levy-yhtiö katkaisi sopimuksensa Sillin kanssa.

Sill jatkoi musiikin tekoa vielä vuonna 1974, jolloin hän demosi kappaleita valmistumattomaksi jääneelle kolmannelle albumilleen.[5] Terveysongelmat ja huumeiden käyttö vaikeuttivat kuitenkin hänen elämäänsä. Sill menetti vähitellen mielenkiintoaan musiikkiin, kiinnostuen sen sijaan enemmän teosofiasta ja eläimistä. Sill menehtyi vuoden 1979 marraskuussa, 35:n vuoden iässä.[6] Hänen kolmannen albuminsa jäljelle jääneet äänitykset, kotona äänitettyjen demojen rinnalla, julkaistiin vuonna 2005 kahden CD:n Dreams Come True -kokoelmalla.

Judee Sillin musiikkia ovat kehuneet mm. XTC:n Andy Partridge, Liz Phair, Porcupine Treen Steven Wilson, Bill Callahan, Big Thiefin Adrianne Lenker ja Weyes Blood.[7][4]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillin henkilökohtainen elämä oli kuohuvaa: hänen vanhempansa ja veljensä menehtyivät varhain. Hän aloitti huumeiden käytön jo 1960-luvulla.[2] High school -aikanaan hän elätti itseään ryöstelemällä huoltoasemia kumppaninsa kanssa. 1960-luvun lopullta hän elätti itseään myös seksityöllä ja shekkejä väärentämällä.[8] On epäselvää, oliko hänen kuolemansa vuonna 1979 huumeiden yliannostukseen itsemurha vai vahinko.[4] Kuolemansa aikaan hän oli niin vähän tunnettu, että hänestä ei laadittu muistokirjoitusta, joten jotkut hänen ystävistään saivat tietää hänen poismenostaan vasta vuosia myöhemmin.[4]

Sill oli avoimesti biseksuaali.[3]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Judee Sill (1971)
  • Heart Food (1973)
  • Dreams Come True (2005, kokoelma, äänityksiä vuosilta 1968-1974)
  • Abracadabra: The Asylum Years (2006, kokoelma)
  • Live in London: The BBC Recordings 1972-1973 (2007)
  • Songs of Rapture and Redemption: Rarities & Live (2018)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Dusted Features [ The Life and Times of Judee Sill ] www.dustedmagazine.com. Viitattu 7.4.2023.
  2. ↑ a b Grover Lewis: Judee Sill: Soldier of the Heart Rolling Stone. 13.4.1972. Viitattu 7.4.2023. (englanti)
  3. ↑ a b The lost child | OMM | The Observer www.theguardian.com. Viitattu 7.4.2023.
  4. ↑ a b c d Tim Page: A Brief Life, an Enduring Musical Impression washingtonpost.com. 30.12.2006. Viitattu 7.4.2023. (englanti)
  5. ↑ Minju Pak: Overlooked No More: Judee Sill, Singer Whose Life Was Cut Short The New York Times. 23.1.2020. Viitattu 7.4.2023. (englanti)
  6. ↑ Remembering Judee web.archive.org. 29.6.2016. Arkistoitu 29.6.2016. Viitattu 7.4.2023.
  7. ↑ Jon Blistein: Judee Sill's Singular Genius Speaks for Itself, But Jackson Browne, Weyes Blood and More Still Have Plenty of Praise in New Doc Trailer Rolling Stone. 2.11.2022. Viitattu 7.4.2023. (englanti)
  8. ↑ Grover Lewis: Judee Sill: Soldier of the Heart Rolling Stone. 13.4.1972. Viitattu 7.4.2023. (englanti)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Judee_Sill&oldid=21816998”