Juan Ginés de Sepúlveda

Juan Ginés de Sepúlveda.

Juan Ginés de Sepúlveda (1490–1573) oli Espanjan johtava humanisti ja kuningas Kaarlen virallinen historioitsija. Kirjoituksillaan Sepúlveda puolusti konkistadorien käymää kovaotteista, mutta hänen mielestään kuitenkin oikeutettua ja paavin luvalla käytävää sotaa Uuden maailman intiaaneja vastaan. Intiaaneja vastaan käydyt sodat, joiden perimmäisenä tarkoituksena oli intiaanien käännyttäminen kristinuskoon, jakoivat kuitenkin voimakkaasti mielipiteitä.

Vuosina 1550–1551 Bartolomé de las Casas ja Juan Ginés de Sepúlveda kävivät kuninkaan toimesta järjestetyssä tilaisuudessa kiistaa valloitussodan oikeutuksesta ja intiaanien kristinuskoon käännyttämisen menettelytavoista (Valladolidin polemikea).

Tuossa mittelössä Las Casas vastusti kiivaasti Sepúlvedan näkemystä intiaanien alistamisesta voimatoimin, eli niin sanotulla oikeutetulla sodalla, jonka jälkeen käännytystyö Sepúlvedan mukaan sujuisi nopeasti.

Democrates Primus

Epistolarum libri septem (1557).

Espanjan imperiumin intiaaneja vastaan käymien sotien oikeutuksesta oli jo varhemmin virinnyt kiivas keskustelu, ”Requerimiento”, jota kiihdytti vuonna 1533 Sepúlvedan julkaisema, valloitukseen myönteisesti suhtautuva tutkielma, Democrates Primus. Tutkielmassa määriteltiin ja hyväksyttiin Kaarle V:n uskon puolesta käymien sotien oikeutus. Las Casas ja hänen tukijansa olivat kuitenkin onnistuneet toimillaan estämään Sepúlvedan tutkielman julkitulon. Ystäviensä ja tukijoidensa, muun muassa Cortésin, rohkaisemana Sepúlveda laati 1540-luvun puolivälissä Democrates Primuksesta parannetun laitoksen, joka nykyään tunnetaan espanjalaisella nimellään Demócrates segundo o De las justas causas de la guerra contra los indios. Sepúlvedan tarkoituksena oli saada teokselleen julkaisuoikeus.

Sepúlvedan teos tarvitsi kuitenkin tavanmukaisen kuninkaallisen hyväksymisen tullakseen painetuksi. Consejo de Indias, Intioiden Neuvosto, arvioi teoksen tekstin painamisen arvoiseksi, mutta Kastiljan Consejo Real, Kuninkaallinen Neuvosto, jonka eräänä jäsenenä oli dominikaani Francisco de Vitoria, Salamancan yliopiston rehtori, oli asiasta toista mieltä.

Kiista Sepúlvedan teoksen painattamisoikeudesta siirrettiin lausuntokierrokselle Alcalán ja Salamancan yliopistoihin. Kului vuosi kiistan saamatta ratkaisua, sillä Las Casasin onnistui joukkoineen vaikuttaa arvioitsijoiden mielipiteisiin ja näin estää kirjan painamisen siitä huolimatta, että Sepúlvedalla oli mahtavia tukijoita, kuten Sevillan arkkipiispa, Intioiden neuvoston presidentti Valdés, joka lausui mielipiteenään Sepúlvedan teoksesta, että ”se olisi painettava suurin kirjaimin ja että sitä olisi saarnattava saarnastuoleista kaikkialla Espanjassa”. Sepúlvedan Democrates secundus sai kuitenkin odottaa kolmesataa vuotta tullakseen espanjan kielelle käännetyksi ja painetuksi.

Ilmeisesti Sepúlveda totesi vuonna 1549 teoksensa Democrates secunduksen olevan lopullisessa painatuskiellossa, koska kääntyi asiassaan prinssi Filipin puoleen. Kirjeen sisältö kertoo taistelusta, jota Sepúlveda kävi teoksensa puolesta ja kertoo toisaalta, miten herkistä asioista tuolloin oli kysymys.

Lähteet

• Casas, Bartolomé de las: Apologia o declaración y defensa universal de los derechos del hombre y de los pueblos. Salamanca 2000.
• Sepúlveda, Juan Ginés de: Democrates Segundo o de las justas causas de la guerra contra los indios. Madrid 1984.
• Sepúlveda, Juan Ginés de: Apologia contra Fray Bartolomé de las Casas.

• 
  Liber gestorum Aegidii Albornotii, 1521