Joustoturva

Joustoturva (engl. flexicurity) on Euroopan unionin työllisyys- ja sosiaaliturvapolitiikassa keskeiseen asemaan noussut käsite, jolla tarkoitetaan työmarkkinoiden joustavuuden ja turvallisuuden uudenlaista tasapainoa. Toukokuussa 2007 EU:n komissio esitti joustoturvan periaatteiden vahvistamista kilpailukyvyn, työllisyyden ja työtyytyväisyyden edistämiseksi. Työpoliittisen Aikakauskirjan numero 3/2007 on omistettu joustoturvaa koskevalle keskustelulle.

Joustoturvaan kuuluvat EU:n komission mukaan seuraavat neljä osatekijää:

• sekä työnantajan että työntekijät kannalta joustava ja luotettava työlainsäädäntö, joka ottaa huomioon sekä työmarkkinoiden sisä- että ulkopiiriläiset
• monipuolinen elinikäisen oppimisen strategia, joka huolehtii myös työmarkkinoilla heikommassa asemassa olevista
• tehokas ja aktiivinen työvoimapolitiikka
• moderni sosiaaliturvajärjestelmä, joka tarjoaa asianmukaisen tuloturvan, kannustaa työllisyyteen, edistää liikkuvuutta työmarkkinoilla ja mahdollistaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen ja perhevelvollisuudet, kuten lastenhoidon

EU:n piirissä käydyssä joustoturvakeskustelussa ovat viime aikoina korostuneet työmarkkinoiden lyhyen aikavälin haasteet. EU:n puheenjohtajavaltio Tšekki on 31.3.2009 julkistanut jatkovalmistelua varten luonnoksen neuvoston päätelmiksi joustoturvasta taloudellisen kriisin oloissa. Tarkoituksena on esittää erilaisia toimenpiteitä (”policy-mix”), joita jäsenvaltiot voivat hyödyntää hallitakseen taantuman vaikutuksia joustoturvaperiaatteita toimeenpannessaan. Toukokuussa 2009 Prahassa järjestetyn työllisyyshuippukokouksen teemat liittyivät keskeisesti joustoturvaan.

Joustoturva hallitusohjelmassa

Suomalaisessa keskustelussa joustoturvaa käytetään vielä epävarmasti. Joustoturva on muutosturvaa laajempi asia. Joustoturva syntyi Matti Vanhasen I hallituksen aikana, ja silloin työvoimapolitiikka painottui poliittisesti eri tavalla kuin Vanhasen II hallituksessa. Muutosturvaa tarjottiin työttömäksi joutuneelle tai työttömyysuhan alaisena olevalle henkilölle. Joustoturva on työn ja sosiaaliturvan yhteensovitusta tarkoittava asia.

Jousto on perinteisesti ollut erittäin kiistanalainen sana ammattiyhdistysliikkeessä, mutta Lauri Ihalaisen kannanotot kertovat siitä, että ainakaan kaikkien periaatteellisimmalla tasolla tätä ongelmaa ei enää pitäisi olla. EU:n Lissabonin strategiassa (prosessissa) käsitteellä viitataan ennen kaikkea Tanskan ja Alankomaiden tapaan yhteen sovittaa työvoimapolitiikka ja sosiaaliturvapolitiikka. Joustoturvan idean tuoreutta kuvaa hyvin se, että Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa sanaa ei vielä esiinny.

Tanskan malliin liittyy joustoturvan rinnalla toinen, välityömarkkinoiden (engl. transitional labour market) käsite. Puhtaimmillaan Tanskan malli perustuu kolmelle tekijälle:

• heikko irtisanomissuoja
• korkea työttömyysturva
• aktiivinen työvoimapolitiikka

Ennen työmarkkinoiden vapauttamista Tanskassa oli korkea työttömyys ja talous kasvoi hitaasti verrattuna Euroopan unioniin.

Työmarkkinat vapautettiin sosiaalidemokraattien johdolla vuosina 1994 ja 1996. Flexicurity on johtanut matalaan työttömyyteen (3,3 % vuonna 2007) ja yli 3 prosentin talouskasvuun.

Koska irtisanomissuojan merkittävä heikentäminen tuskin Suomessa toteutuu, muita osatekijöitä on vastaavasti muutettava, jotta kokonaisuus toimisi samalla tavalla. Mitään tutkimustietoa siitä, miten eri tekijöiden yhdysvaikutukset toimivat, ei ole käytettävissä.

Sinivihreän hallituksen kannalta merkityksetön ei ole Kokoomuksen Think tankin perustuloraportin (Sisällä vai ulkona – kohti perustuloa?) kehittelemä käsite "kansalaisturva", joka sisältää ehdollisen perusturvan. Kansalaisturvaa saisi henkilö, joka osallistuu hyödylliseksi määriteltyyn yhteiskunnalliseen aktiviteettiin.

Muutosturva

Heinäkuun alusta 2005 tuli voimaan työmarkkinajärjestöjen väliseen sopimukseen perustuva muutosturva. Muutosturvaa laajennettiin 1.7.2009 alkaen määräaikaisten ja lomautettujen osalta. Muutosturvan keskeinen sisältö on:

• Työantajan velvollisuus tehdä esitys työllistymistä edistäväksi toimintasuunnitelmaksi yhteistoimintamenettelyn alkuvaiheessa
• Työantajan velvollisuus tiedottaa muutosturvan piiriin kuuluvia työllistymissuunnitelmasta sekä ansiopäivärahan muutosturvan ansio-osasta ja peruspäivärahan muutosturvalisästä
• Työntekijän oikeus työ- ja elinkeinotoimiston kanssa laadittavaan työllistymissuunnitelmaan
• Työntekijän oikeus 5–20 työpäivän palkalliseen työllistymisvapaaseen irtisanomisaikana
• Työntekijän oikeus työllistymissuunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden aikaiseen enintään 200 päivältä maksettavaan ansiopäivärahan muutosturvan ansio-osaan tai peruspäivärahan muutosturvalisään
• Työantajan ilmoitusvelvollisuus muutosturvan piiriin kuuluvien irtisanomisista ja määräaikaisten työsopimusten päättymisestä työ- ja elinkeinotoimistolle

Arnkilin ym. mukaan muutosturva edustaa uudentyyppistä hallintotapaa, jossa pääpaino on asiantuntijuudella ja asiantuntijoiden suhteellisella autonomialla paikallisissa irtisanomistilanteissa ja työvoiman kysyntätilanteissa. Muutosturvakokeilun ensivaiheen kokemusten mukaan työmarkkinoilla kaivataan toimijoita, jotka organisoisivat ja vaiheistaisivat eri osapuolten yhteistyötä.

Joustoturvavalmistelu Suomessa

Suomessa työministeriö asetti 23.8.2007 työministeri Tarja Cronbergin johdolla toimivan kolmikantaisen työryhmän edistämään jouston ja turvan tasapainoa työmarkkinoilla ja työelämässä. Työryhmän työ jatkuu työ- ja elinkeinoministeriössä strategisena hankkeena, jonka määräaika on vuoden 2010 loppu. Sateenvarjohankkeena joustoturvatyö koordinoi rakenneuudistusta eri politiikkalohkojen kesken hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyönä.

Suomen joustoturvavalmistelu on saanut positiivista huomiota EU-tasolla. Suomi oli yksi viidestä EU-maasta joissa komission yhdessä Slovenian ja Ranskan kanssa asettama joustoturvadelegaatio vieraili kesällä 2008. Vierailun aikana käydyissä keskusteluissa huomiota herättivät erityisesti muutosturva sekä työelämän laadun kehittäminen.

Suomessa keväällä 2009 on työmarkkinoiden ja työelämän kehittämisen huomio kiinnittynyt erityisesti lyhyen aikavälin ongelmiin ja elvytystoimien suuntaamiseen. Keskeisesti elvyttämiseen liittyviä asiakirjoja ovat:

• Hallituksen elvytyslisätalousarvio 30.1.2009.
• Hallituksen politiikkariihen kannanotto 24.2.2009
• Yhteisymmärrys eläkekiistan ratkaisemisesta 11.3.2009

Keväällä 2009 valmistuneita, pääasiallisesti rakennepoliittisia työmarkkinoiden sekä sosiaaliturva- ja työvoimapolitiikan kehittämiseen liittyviä asiakirjoja ovat:

• Työmarkkinakeskusjärjestöjen (EK, SAK, Akava ja STTK) neuvottelutulos elä-kepolitiikasta ja työttömyysturvasta 22.1.2009 (ns. sosiaalitupo).
• SATA-komitean linjaukset sosiaaliturvan kehittämiseksi 27.1.2009.
• AKKU-johtoryhmän toinen väliraportti 27.2.2009
• Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman ennakointiryhmän raportti 7.4.2009

Välityömarkkinat osana joustoturvaa?

Suomalaiseen työllistämissanastoon näyttää syntyvän sekoittava erottelu välityömarkkinoihin ja välittävien työmarkkinoihin. Edellisestä henkilön odotetaan siirtyvän suhteellisen nopeasti avoimille työmarkkinoille (mitä ne sitten ovatkin) kun taas pysyvämmillä, peräti työiän loppuun saakka kestävillä "markkinoilla" henkilöstä välitetään monipuolisesti. Edellinen – välityömarkkinat – kuuluisi työ- ja elinkeinoministeriön ja jälkimmäinen – välittävät työmarkkinat – sosiaali- ja terveysministeriön vastuulle. Kun sitten ottaa huomioon sen, kuka tai mikä sosiaalihuollosta vastaan, lopputulos on, että edelliset ovat valtiovallan, jälkimmäiset kuntien "erityisessä suojeluksessa".

Kansallisen Sivistysliiton oikeusministeriön avustuksella laatimassa thinktank-julkaisussa Sisällä vai ulkona – kohti perustuloa? esitellään myönteiseen sävyyn (itä)saksalaista kansalaistyötä Bad Schmiedebergin kokemusten pohjalta. Tätä mallia sovelletaan muun muassa Paltamon Työtä kaikille-työllistämishankkeessa. Saksalaista kokeilua selostettiin keväällä 2007 monissa maailman lehdissä, mutta tosiasiaksi osoittautunee se saksalaisen sosiaalityöntekijäverkoston arvio, että kansalaistyö (saks. Bürgerarbeit) sopii joihinkin tilanteisiin, mutta ei kaikkiin. Itsestään selvää useimmille on se, että kansalaistyö silloin kun se on ehtona minimitoimeentulolle, ei ole "Euroopan sosiaaliselta mallilta" toivottua vapaata työtä.

SAK:n työaika- ja palkka-asiantuntija Juha Antila katsoo, että pysyvä työsuhde tarjoaa sellaisen perusturvan, jota korkeakaan sosiaaliturva ei kompensoi. Välityömarkkinat eivät määritelmänsä mukaisesti tarjoa pysyvää työsuhdetta muille kuin niille, jotka oikeastaan ovat työmarkkinoiden ulkopuolella.

Joustoturvakeskustelu maailmalla

Lissabonin prosessi, vanhassa ja uudistetussa muodossaan, on vaikuttanut työvoima- ja sosiaaliturvapoliittisiin käytäntöihin ja asenteisiin kaikissa EU-maissa. Elina Palolan mukaan eurooppalaista sosiaalivaltiota ei ole pysytty muuttamaan turvaverkosta ponnahduslaudaksi. Tästä syystä monet perusturvatilanteet voidaan tuomita passivoiviksi loukuiksi. Ratkaisuksi toivotaan talouskasvua ja työllisyysasteen nousua kohti 75–80 prosenttia.

Kansalaisjärjestöjen Social Platform on esitellyt 10 ehtoa ja periaatetta optimaaliselle joustoturvalle:

• luo enemmän ja parempia työpaikkoja, vahvistaa sosiaalista koheesiota ja vähentää köyhyyttä ja syrjäytymistä
• demokraattisesti sovittu järjestelmä
• se tarkoittaa joustavuutta työntekijöiden ja työantajien puolella samanveroisesti
• kokonaisvaltainen järjestelmä, joka perustuu kestävään sosiaaliseen perusrakenteeseen
• edellyttää samoja mahdollisuuksia ja tasavertaisuutta miesten ja naisten kesken
• vaatii olemassa olevan työlainsäädännön kunnioittamista ja vahvistamista
• takaa täydet eläkeoikeudet joustavissa työsuhteissa oleville
• perustuu tukea antaville aktivointipoliitikoille
• takaa riittävän toimeentuloturvan
• tarkoittaa investointia koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen

Joustoturva sosiaaliuudistuksessa, SATA-hanke

Hallituksen suureen sosiaaliturvan uudistukseen (SATA-hanke) on liitetty myös "muiden kehittämiskohteiden" joukkoon "muutosturvan toimivuuden parantaminen ja välityömarkkinoiden toimeentuloturva". Joustoturvasta ei alkuvaiheen papereissa vielä puhuttu mitään, mutta asia voi muuttua nopeastikin.

Sosiaali- ja terveysturvan päivillä elokuussa 2007 professori Pentti Arajärvi otti kantaa hallituksen sosiaaliturvauudistukseen, SATA-hankkeeseen, muun muassa seuraavin sanoin:

• Ilman riittävän korkealle asetettua tavoitetta ei tämänlaatuisessa asiassa voida kovin paljon edetäkään, paitsi ehkä niissä tapauksissa, joissa on ennalta tiedetään pienen ongelman pieni ratkaisu.

• Toimeentuloturvan uudistamisessa on varmasti kaksi keskeistä osaa: on pyrittävä luomaan järjestelmä, jossa yksilö ottaa vastuuta toiminnastaan ja päätöksistään. ... Toisena seikkana toimeentuloturvassa on, että ketään ei saa jättää heitteille.

• Mitä perustavamman laatuisista yksilön oikeuksista on kyse ja mitä heikommat ovat yksilön omat voimavarat, sitä vahvemmat ovat oikeudet ja suurempi yhteinen vastuu.

• Kun järjestelmämme on keskeisiltä osiltaan verovaroin ylläpidetty, on tärkeää, että kaikki voivat olla mukana niin etuuksien saajina kuin maksajina. Samalla osallistuminen rahoitukseen ei saa olla yleensä etuuden saamisen edellytyksenä muissa kuin palkkasidonnaisissa etuuksissa eikä etuuksien rahoitukseen osallistuminen vielä sinänsä tuo oikeutta etuuteen, vaan vasta oikeuden saada etuutta tietyssä elämäntilanteessa.

Lähteet

• Juha Antila: Keskusteltaisiinko joustoturvasta? Työpoliittinen Aikakauskirja, 2007, nro 3.
• Robert Arnkil, Esa Jokinen, Timo Spangar, Simo Aho: Muutosturva uudenlaisen yhteistyön airuena? Työpoliittinen Aikakauskirja, 2007, nro 3.
• Elina Palola: ”Onni olla yhdessä”? – Euroopan unioni kartoittaa sosiaalista todellisuuttaan ja pohtii politiikkansa suhteessa kansalaisiin. Työpoliittinen Aikakauskirja, 2007, nro 3.
• Heikki Räisänen: Mitä suomalainen joustoturva voisi olla? Työpoliittinen Aikakauskirja, 2007, nro 3.
• Heli Saijets: Joustoturvaa eurooppalaisille työmarkkinoille. Työpoliittinen Aikakauskirja, 2007, nro 3.