Journey
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Journey | |
|---|---|
 Journey vuonna 2013 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1973–1987, 1995– |
| Tyylilaji | aikuisrock, fuusiojazz, progressiivinen rock, hard rock, kevytrock |
| Kotipaikka |
 San Francisco, California, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Neal Schon, kitara |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Journey on yhdysvaltalainen vuonna 1973 San Franciscossa perustettu yhtye. Journey hajosi vuonna 1987, mutta teki comebackin 1995. Yhtye on yksi menestyneimmistä AOR-yhtyeistä menestyksekkäimpänä tuotoksenaan vuonna 1981 julkaistu albumi Escape, joka vuoteen 1996 mennessä oli myynyt Yhdysvalloissa yli yhdeksän miljoonaa kappaletta. Kaiken kaikkiaan Journeyn levyjä on myyty yli 80 miljoonaa kappaletta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Journeyn perusti vuonna 1973 tuolloin vasta 19-vuotias, musiikillisena ihmelapsena pidetty Neal Schon, joka oli hankkinut kannuksensa soittamalla edelliset vuodet kitaristi Carlos Santanan johtamassa Santana-yhtyeessä. Hieman yhtyeen perustamisen jälkeen siihen liittyi myös toinen Santana-veteraani, kosketinsoittaja Gregg Rolie. Muut alkuperäisjäsenet olivat rumpali Prairie Prince, basisti Ross Valory sekä kitaristi George Tickner, joka jätti yhtyeen vuonna 1976 debyyttialbumin julkaisun jälkeen. Princen korvasi varsin nopeasti veteraanirumpali Aynsley Dunbar.
Alun perin yhtyeen musiikki oli jazz-vaikutteista rockia, mutta kun kolmen ensimmäisen albumin Journey (1975), Look Into the Future (1976) ja Next (1977) menestys ei ollut toivotunlaista suuntaa päätettiin reivata enemmän valtavirran suuntaan. Ensimmäinen merkittävä muutos oli laulusolistin hankkiminen. Ensimmäinen valinta laulajaksi oli Robert Fleischman, mutta lopulta laulajan tehtävät otti hoitaakseen laajan äänialan omannut Steve Perry, jonka ensimmäinen albumi yhtyeen kanssa, vuonna 1978 julkaistu Infinity ylsi heti miljoonamyyntiin.
Ennen seuraavaa albumia Evolution rumpali Dunbar sai potkut ja hänen tilalleen tuli Steve Smith. Albumi sisälsi yhtyeen ensimmäisen Top 20 -hitin "Lovin', Touchin', Squeezin'". Yhtyeen tähti oli nyt jo vahvassa nousussa, mutta rankka kiertäminen sai Rolien astumaan sivuun vuonna 1980, Departure-albumin julkaisun jälkeen. Rolien soittoa kuultiin vielä vuonna 1981 julkaistulla live-albumilla Captured.
Rolien korvasi Jonathan Cain, jonka yhtye The Babys oli ollut Journeyn lämmittelijänä Departure-albumia seuranneella kiertueella. Cain antoi vahvan panoksen myös lauluntekoon, sillä hän oli mukana kirjoittamassa kaikkia elokuussa 1981 julkaistun Escape-albumin raitoja. Albumi oli jättimenestys Yhdysvalloissa nousten Billboard-albumilistan kärkeen. Levyltä julkaistiin kolme Top 10 -singleä, "Don’t Stop Believin’", "Who's Crying Now" sekä listakakkoseksi yltänyt "Open Arms". "Don't Stop Believin'" on jäänyt elämään tunnettuna rock-kappaleena ja yhtyeen tunnuslauluna.
Tunnelmat yhtyeen sisällä tunnelmat alkoivat kuitenkin käydä kireiksi ja vuonna 1983 ilmestyneen Frontiers-albumin jälkeen basisti Valory ja rumpali Smith saivat lähtöpassit. Vuoden 1986 Raised On Radio -albumilla basso- ja rumpuosuuksista vastasivatkin useat studiomuusikot, muun muassa American Idol -tuomarina tutuksi tullut basisti Randy Jackson. Levyä seuranneen kiertueen jälkeen Perry erosi yhtyeestä henkilökohtaisten murheiden (äidin kuolema, ero pitkäaikaisesta tyttöystävästä) vietyä voimat.
Yhtye teki paluun lopulta vuonna 1996 albumilla Trial by Fire. Albumi nousi Yhdysvalloissa listakolmoseksi, mutta kiertuesuunnitelmat tyssäsivät kuin seinään Perryn loukattua lonkkansa lomalla Havaijilla. Odotettuaan kaksi vuotta Perryn paluuta yhtye palkkasi uudeksi laulajakseen entisen Tall Stories- ja Tyketto-vokalisti Steve Augerin, joka äänialaltaan oli lähes täydellinen Perryn kopio. Steve Smithin korvasi samaan aikaan rummuissa Deen Castronovo.
Augerin kanssa yhtye julkaisi kaksi albumia, vuoden 2001 Arrival ja vuoden 2005 Generations. Kesällä 2006 yhtye kiersi Yhdysvaltoja Def Leppardin kanssa, mutta kesken kiertueen Augeri joutui astumaan sivuun ääniongelmien takia ja hänen paikkansa loppukiertueen ajaksi otti Jeff Scott Soto. Soton pesti yhtyeen keulakuvana vakinaistettiin joulukuussa 2006, ennen alkuvuonna 2007 tehtyä Euroopan kiertuetta. 12. kesäkuuta 2007 yhtyeeltä tuli kuitenkin ilmoitus, että Soton ja heidän tiet eroavat. Uusi laulaja, filippiiniläinen Arnel Pineda, löytyi yllättävällä tavalla videoyhteisö Youtubesta. Pineda esiintyi monilla videopätkillä laulaen muun muassa Journeyn kappaleita. Neal Schon vakuuttui Pinedan kyvyistä ja koe-esiintymisen jälkeen Pineda valittiin Journeyn uudeksi laulajaksi.
Uusi kokoonpano 5. joulukuuta 2007 alkaen oli Arnel Pineda, Deen Castronovo, Neal Schon, Jonathan Cain ja Ross Valory.
Jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Kiertuejäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sessiomuusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Aikajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Journey (1975)
- Look into the Future (1976)
- Next (1977)
- Infinity (1978)
- Evolution (1979)
- Departure (1980)
- Dream After Dream (1980)
- Captured (1981)
- Escape (1981)
- Frontiers (1983)
- Raised On Radio (1986)
- Greatest Hits (1988)
- Time3 (1992)
- Trial By Fire (1996)
- Greatest Hits Live (1998)
- Arrival (2001)
- The Essential Journey (2001)
- Red 13 EP (2002)
- Generations (2005)
- Revelation (2008) (1. jossa laulajana Arnel Pineda)
- Eclipse (2011) (2. jossa laulajana Arnel Pineda)
- Freedom (2022)
Live-taltiointeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- JOURNEY 2001 - Live in Las Vegas December 2000 (109min) DVD
- JOURNEY - Live in Houston 1981, The Escape Tour (1981) DVD
- JOURNEY - Live in Manila 2009 DVD