Jotta

Jotta on suomen kielen alistuskonjunktio, joka merkitsee sitä varten, että. Vapaassa kielenkäytössä se korvataan usein että-sanalla. Saman viestin voi välittää puheessa korvaamalla esimerkiksi lauseen Pidä silmällä kelloa, jotta et myöhästy loppuosan sanomalla että et myöhästy, mutta asiatyylissä tämä ei ole sujuvaa kieltä, eikä näin ole suotavaa tehdä muodollisessa kielenkäytössä.

Suurimmassa osassa savolaisia, eteläpohjalaisessa ja osassa kaakkoismurteita sana toimii yleiskonjunktiona eli korvaa yleiskielen että-sanan (esim. Kuulij jotta sinä out käönnä kaopunnissa, Juuka; Mutta sattuu niin mukavasti, jotta tytär tuli siihe, Kauhava). Vielä toista maailmansotaa edeltävänä aikana mm. Pohjois-Karjalassa ei tunnettu muotoa että laisinkaan. Nykyisin kuitenkin niin itäisellä vaikutuspiirillä Pohjois-Karjalassa ja Savossa kuin Pohjanmaallakin etenkin mediassa dominoivan yleiskielen vaikutuksen johdosta on jotta-sanan käyttö harventunut etenkin nuoremman väen puheessa. Se kuitenkin voi edelleen vuorotella yleiskonjunktiona muodon että kanssa. Eteläpohjalaisissa murteissa esiintyy sanasta myös muoto n’otta; tällöin sanaan on yhdistynyt partikkeli no. Myös karjalan kielellä suomen konjunktio että kuuluu ’jotta’.

Kaakkoismurteissa (läntisimpiä lukuun ottamatta) että-sanaa puolestaan korvaa lyhentynyt muoto jot (esim. se sannoo sille, jot 'tule tän vaijalle', jot 'vaija jälttää tuota lanttuu', Viipurin mlk.) Näissä murteissa sana on vuorotellut perinteisestikin muodon et, joka on myös suomen nykypuhekielen yleinen että-sanan lyhenne, kanssa. Läntisimmissä, hämäläisvaikutteisemmissa kaakkoismurteissa vuorottelevat muodot jotta ja että.

Lähteet

• Pohjois-Karjalan murreopas, Aimo Turunen, 1956.
• Nisumaitua, Härmän Kuustaa, 1975.
• Kotus