Jostedalsbreen
Jostedalsbreen (Jostedalin jäätikkö) on suurehko lakijäätikkö Etelä-Norjan länsirannikon lähellä vuoristossa. Jäätikön pinta-ala on 486 km² ja korkein kohta on Lodalskåpa, 2 083 metriä.[1] Jäätiköstä leviää sen eri puolille useita virtamaisia vuoristojäätiköitä eli laaksojäätiköitä, joissa ylhäälle kertyneet jäämassat valuvat rinteitä pitkin alas. Jostedalsbreenin osia ovat Austdalsbreen, Bergsetbreen, Bøyabreen, Fåbergstølsbreen, Langedalsbreen, Lodalsbreen, Melkevollbreen, Stigaholtbreen, Tuftebreen ja Tunsbergdalsbreen.
Glasiologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäätiköt toimivat herkkinä ilmaston vaihteluiden mittareina, joten ne ovat myös arvokkaita kohteita ilmaston historiallisessa tutkimuksessa. Tarkemmat jäätiköiden pituus- ja massamuutoksiin kohdistuvat mittaukset alkoivat kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla, joten sitä edeltävän ajan tilanteita tarkastellessa on turvauduttu muihin historiallisiin ja geomorfologisiin lähteisiin. Vanhojen piirrosten, maalausten, painokuvien, valokuvien, karttojen sekä kirjoitettujen dokumenttien avulla Jostedalin jäätikön pituuden muutoksia on voitu tarkastella noin 300 viimeisen vuoden ajalta.[2]
Varhain holoseenin aikana, noin 7 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua, Jostedalin jäätikkö suli kokonaan olemattomiin. Syynä olivat nykyiseen verrattuna korkeammat kesälämpötilat sekä/tai alhaisemmat talvisademäärät. Kesäiset keskilämpötilat olivat useiden vuosisatojen ajan noin 0,7 °C korkeampia kuin nykyisin. Talviset sademäärät ovat kuitenkin olleet melko samanlaisia kuin nykyisin (esim. keskimääräinen talvisadanta vuosivälillä 1961–1990).[3]
Vaikka suoria historiallisia todisteita ei ole löydetty 1800-lukua edeltäneeltä ajalta, on joidenkin epäsuorien dokumenttien perusteella voitu päätellä, että pienen jääkauden aikana Jostedalin jäätikkö oli suurimillaan noin vuoden 1750 paikkeilla. Varhain 1700-luvulla jäämassat kasvoivat suuresti, mikä todennäköisesti johtui jopa enemmän runsaslumisista talvista kuin viileämmistä kesistä. Esimerkiksi Jostedalin jäätikköön kuuluvan Nigardsbreen-laaksojäätikön pituus kasvoi 2 800 metriä 25 vuoden aikana vuosien 1710 ja 1735 välillä, joten sen keskimääräinen kasvu oli tuolloin noin 110 metriä vuodessa. Useat tutkitut jäätikön ulosvirtauskohdat eli laaksojäätiköt saavuttivat pienemmän kasvuhuippunsa myös 1870-luvun lopussa.[2][4]
Kansallispuisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jäätikön ympärille perustettiin Jostedalsbreenin kansallispuisto vuonna 1991, ja suojeltua aluetta laajennettiin edelleen vuonna 1998. Nykyisin kyseinen kansallispuisto kattaa 1 310 neliökilometrin laajuisen alueen, joten se on Norjan kansallispuistoista neljänneksi suurin.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Evensberget, Snorre; Rekiaro, Ilkka, käänt.: Norja, s. 178. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29327-X
- ↑ a b Samuel U. Nussbaumer, Atle Nesje & Heinz J. Zumbühl: Historical glacier fluctuations Historical glacier fluctuations of Jostedalsbreen and Folgefonna (southern Norway) reassessed by new pictorial and written evidence. toukokuu 2011. SAGE Publications. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Atle Nesje, Jostein Bakke, Svein Olaf Dahl, Øyvind Lie & John A. Matthews: Norjan jäätiköiden menneisyys, nykytilanne ja tulevaisuus (The future glacier development in the context of the past s. 24) Norwegian mountain glaciers in the past, present and future. 2007. Elsevier, ScienceDirect. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Atle Nesje, Jostein Bakke, Svein Olaf Dahl, Øyvind Lie & John A. Matthews: Norjan jäätiköiden menneisyys, nykytilanne ja tulevaisuus (‘Little Ice Age’ to present glacier variations s. 14) Norwegian mountain glaciers in the past, present and future. 2007. Elsevier, ScienceDirect. Viitattu 28.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Jostedalsbreen Jostedalsbreen. Jostedalsbreen nasjonalpark Informasjonsportal (Jostedalsbreen.info). Arkistoitu 16.12.2012. Viitattu 26.12.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]