Josef Weidinger
| Josef Weidinger | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Josef Weidinger |
| Syntynyt | 25. huhtikuuta 1923 Wien |
| Kuollut | 26. kesäkuuta 2002 (79 vuotta) Wien |
| Kansalaisuus | Itävalta |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Joschi |
| Pituus | 192 cm |
| Painoluokka | raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 47 |
| Voitot | 31 |
| – tyrmäysvoitot | 24 |
| Tappiot | 14 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
Josef "Joschi" Weidinger (25. huhtikuuta 1923 Wien – 26. kesäkuuta 2002 Wien) oli itävaltalainen nyrkkeilijä, jonka ammattilaisura ajoittui toisen maailmansodan päättymisen jälkeiseen aikaan joulukuusta 1945 marraskuuhun 1952. Urallaan hän saavutti avoimeksi jääneen raskaan sarjan ammattinyrkkeilyn Euroopan mestaruustittelin kesäkuussa 1950 voitolla Ranskan Stephane Olekista ja menetti maaliskuussa 1951 Englannin Jack Gardnerille.
Joschi Weidinger aloitti ammattilaisuransa joulukuussa 1945. Sodan jälkeisen ajan kilpailuareenat olivat Itävallassa, Ranskassa, Englannissa, Tanskassa ja Ruotsissa. Syyskuussa 1948 hän siirtyi Yhdysvaltoihin, sillä ura oli ollut nousujohtoinen 12 peräkkäisellä voitolla toukokuussa 1947 alkaen. Hänen siirtymistään Yhdysvaltoihin avusti entinen mestarinyrkkeilijä Jack Dempsey. Yhdysvalloissa hän käytti nimeä Jo Weidin ja otteli kaikkiaan kahdeksan ottelua, joista tuli neljä voittoa ja neljä tappiota.[1]
Weidinger palasi pian Itävaltaan ja otteli muun muassa syyskuussa 1949 entisen mestarin Heinz Lazekin uran päätösottelussa voittaen entisen mestarin. Englantilainen Bruce Woodcock oli luopunut Euroopan mestaruustittelistään, ja niinpä Weidinger oli yksi mahdollinen nyrkkeilijä avoimen mestaruustittelin hallitsijaksi. Ratkaiseva ottelu käytiin Wienissä Weidingerin ja Ranskan Stephane Olekin välillä Prater-stadionilla 35 000 katsojan edessä. Weidinger voitti ottelun pistein ja oli uusi raskaansarjan Euroopan mestari. Weidinger puolusti titteliään englantilaista Jack Gardneria vastaan maaliskuussa 1951 Lontoossa menettäen tittelin pistetappiolla.[1]
Weidinger jatkoi uraansa vielä 1,5 vuotta. Hän otteli tunnettujen ja aikansa vahvojen eurooppalaisnyrkkeilijöiden kanssa, kuten belgialaisen Karel Sysin, saksalaisen Hein ten Hoffin ja walesilaisen Tommy Farrin. Hän hävisi kaikille edellä mainituille vastustajille. Weidingerin viimeinen ottelu oli marraskuussa 1952, jolloin hän kohtasi saksalaisen Hugo Salfeldin, jolle hän hävisi pistein. Uran päättämiseen johti Weidingerin saama silmävamma.[1]
Uransa jälkeen Weidinger toimi Itävallan WBC:n alaisen ammattinyrkkeilyliiton puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana.
Weidingerille myönnettiin vuonna 2002 Wienin kunniakansalaisuus, ja vuonna 2009 hänen kunniakseen nimettiin katu Wienissä nimellä Weidingergasse.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c BoxRec / Jo Weidin boxrec.com. Viitattu 13.9.2019 (englanniksi).
- ↑ 25.4.2018: Der Gentleman mit den Eisenfäusten 7.4.2005. Wiener Zeitung. Viitattu 13.9.2019. (saksaksi)[vanhentunut linkki]