Jorge Peixinho

Jorge Manuel Peixinho Rosado (20. tammikuuta 1940 Montijo – 30. kesäkuuta 1995 Lissabon) oli portugalilainen säveltäjä, kapellimestari, pianisti ja poliitikko.

Peixinho opiskeli Lissabonissa sävellystä vuosina 1948–1954 Artur Santosin ja vuosina 1954–1956 Jorge Croner de Vasconcelosin johdolla. Vuonna 1958 hän suoritti kansalliskonservatoriossa pianotutkinnon opettajanaan Fernando Laires. Hän opiskeli lyhyesti myös Lissabonin yliopistossa. Calouste Gulbenkianin säätiön stipendillä Peixinho täydensi sävellysopintojaan Rooman Accademia Nazionale di Santa Ceciliassa vuosina 1959–1961 Boris Porenan ja Goffredo Petrassin johdolla. Peixinho osallistui Darmstadtin kesäkursseille vuosina 1967 ja 1968. Siellä ja Baselissa hän sai opetusta Pierre Boulez'lta ja Karlheinz Stockhausenilta. Lisäksi hän työskenteli Luigi Nonon kanssa Venetsiassa. Peixinho tutustui opinnoissaan sekä sarjallisuuteen että elektroniseen musiikkiin. Säveltäjänä hän edusti avantgardistista liikettä. Hän omaksui vaikutteita varsinkin Karlheinz Stockhausenilta. Peixinho hyödynsi tuotannossaan myös aleatoriikkaa.

1960-luvulla Peixinho johti nykymusiikkikursseja Lissabonissa Louis Saguerin ja Pierre Mariettanin kanssa. Samalla vuosikymmenellä hän teki portugalilaisille yleisöille tutuksi John Cagen musiikkia ja järjesti multimediataiteen tapahtumia. Hän alkoi työskennellä lisäksi musiikkikriitikkona ja esseistinä. Vuonna 1970 Peixinho perusti Grupo de Música Contemporânea de Lisboan, jota johti kuolemaansa saakka. Kokoonpano esiintyi kansainvälisesti ja teki tunnetuksi muun muassa Constança Capdevillen sekä Emmanuel Nunesin musiikkia. Peixinhon työ vaikutti moniin muihin portugalilaisiin säveltäjiin, kuten Clotilde Rosaan, Paulo Brandãoon ja Isabel Soveraliin. Peixinho opetti Porton musiikkikonservatoriossa (1965–1966) ja entisessä opinahjossaan Lissabonin kansalliskonservatorion musiikkikoulussa (1985–1995). Hän oli poliittisesti aktiivinen vasemmistolainen 1960-luvun lopusta lähtien. Vuosina 1993–1995 hän toimi Montijon kunnanvaltuuston puheenjohtajana Coligação Democrática Unitárian edustajana.

Peixinho sai urallaan lukuisia palkintoja ja tunnustuksia, kuten Gulbenkian-palkinnon vuonna 1974 sekä Joly Braga Santos -palkinnon vuonna 1988. Hänet valittiin International Society for Contemporary Musicin johtajistoon vuonna 1977. Hän istui tuomariston jäsenenä kansainvälisissä kilpailuissa. Peixinho teki 1960-luvulta 1990-luvulle yhteistyötä lukuisten teatteriohjaajien kanssa ja sävelsi musiikkia myös performanssitaidetta varten.