Jopaanihappo

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Jopanoiinihappo)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jopaanihappo
Jopaanihappo
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-[(3-amino-2,4,6-trijodifenyyli)metyyli]butaanihappo
Tunnisteet
CAS-numero 96-83-3
ATC-koodi V08AC06
PubChem CID 3735
DrugBank DB08946
Kemialliset tiedot
Kaava C11H12NI3O2 
Moolimassa 570,916
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 162–163 °C [2]
Liukoisuus veteen 0,348 g/l (37 °C)[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen, intravenoosi

Jopaanihappo eli jopanoiinihappo (C11H12I3NO2) on jodattuihin aromaattisiin yhdisteisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä varjoaineena röntgenkuvauksissa.

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa jopaanihappo on kellertävää tai valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste on käytännöllisesti veteen liukenematonta, mutta liukenee emäksisiin liuoksiin ja moniin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja asetoniin.[2][3] Jopaanihappo on optisesti aktiivinen yhdiste ja sen d-enantiomeerin ominaiskiertokyky etanoliliuoksessa on +5,1 ° ja l-isomeerin ominaiskiertokyky on -5,1 °.[2]

Jopaanihappoa voidaan käyttää röntgenkuvauksissa varjoaineena erityisesti virtsarakon tutkimisessa. Tähän tarkoitukseen se kehitettiin 1950-luvulla.[4] Jopaanihappo on tyroksiinia trijodityroniiniksi muuntavan dejodinaasientsyymin inhibiittori[5].

Jopaanihapon synteesin lähtöaineita ovat m-nitrobentsaldehydi ja etyylibutyraatti. Näiden kondensaatiotuotteesta saadaan pelkistyksen, hydrolyysin ja jodauksen jälkeen jopaanihappoa.[6]

  1. Physical properties: Iopanoic acid NLM Viitattu 9.5.2016
  2. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 867. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  3. World Health Organization: The International Pharmacopoeia, s. 44. World Health Organization, 2006. ISBN 9789241563017. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.5.2016). (englanniksi)
  4. Youlin Lin: Radiopaques, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 9.5.2016
  5. Wanda M. Haschek & Colin G. Rousseaux: Handbook of Toxicologic Pathology, s. 723. Elsevier, 2013. ISBN 9781483288611. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.5.2016). (englanniksi)
  6. Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 628. 2nd Edition. Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]