Kansan temppeli

Kansan temppelin johtaja Jim Jones.

Kansan temppeli (engl. People’s Temple) oli yhdysvaltalainen Jim Jonesin johtama lahko tai kultti. Lähes kaikki 900 jäsentä tappoivat itsensä tai surmattiin Guyanan viidakossa 18. marraskuuta 1978. Useimmat kuolleista olivat mustia ja muita värillisiä. Jones oli sosialisti, joka uskoi uskonnollisen liikkeen auttavan aatteensa levittämisessä. Jones esiintyi alussa helluntailaisena saarnaajana ja parantajana. Hän ajoi rotujen tasa-arvoa ja teki vapaaehtoista sosiaalityötä. Jonesin sanoma muuttui avoimen marxilaiseksi 60-luvun lopussa. Jones muuttui ajan kuluessa tyranniksi.

Liike pyrki viimeistään 70-luvulla estämään jäsenten eroamisen. Jones piti vuonna 1973 Yhdysvaltain hallitusta, lehdistöä ja luopioita vihollisina, jotka pyrkivät tuhoamaan liikkeen. Jo tällöin Jones puhui mahdollisesta joukkoitsemurhasta. Jones pakeni lahkolaisineen Guyanan viidakkoon, koska häntä epäiltiin mm. rahaepäselvyyksistä. Sinne hän pyrki luomaan pienoisvaltion, jonka johdossa oli "isi" Jones. Elämä Jonestownissa oli raskasta raatamista ja sosialismin oppitunteja. Vartijat estivät vähäuskoisia karkaamasta. Yhdysvaltain kongressin edustaja Leo Ryan vieraili Jonestownissa. Vierailu sujui aluksi ystävällisen juhlan merkeissä, mutta muutama Jonestownin jäsen halusi paeta. Jones ei hyväksynyt jäsentensä pakoa, joten Jonestownin vartijat tappoivat Ryanin ja muutaman hänen seurueestaan. Tapauksen vuoksi olisi selvää, että Jones joutuisi pidätetyksi. Lahkon johtajan vastaveto tähän oli joukkoitsemurha. Jones juotti vartijoiden avulla lahkolaisilleen syanidia sisältänyttä juomaa. Vain harva selvisi joukkomurhasta/joukkoitsemurhasta hengissä.

Jonesin varhainen elämä

James Warren "Jim" Jonesin suku oli irlantilaista ja walesilaista. Hänen isänsä oli 1. maailmansodan veteraani, joka alkoholisoitui. Perhe muutti vuonna 1934 talousvaikeuksien takia asumaan mökkiin pikkukaupunkiin. Jones oli yksinäinen, outo lapsi. Häntä kiinnostivat uskonto ja poliittisten liikkeiden vetäjät. Jonesia kiinnosti myös kuolema, hän hautasi kissoja. Jonesin isän väitettiin olevan rasistisessa KKK:ssa, mutta Jones alkoi suosia Amerikan mustia. Jonesin vanhemmat erosivat, ja Jones lähti äidin matkaan, koska riitautui rotukysymyksestä isänsä kanssa. Jones valmistui lukiosta vuonna 1948 ja samana vuonna avioitui sairaanhoitaja Marceline Baldwinin kanssa. Lukion jälkeen hän opiskeli yliopiston iltalinjalla.

Vuonna 1951 Jones lähti mukaan Yhdysvaltain kommunistien toimintaan. Jones kohtasi Joseph McCarthyn ajan kommunistivainot. Poliisi kuulusteli häntä, joten Jones päätteli, että hänen täytyisi soluttautua johonkin kirkkoon, josta voisi levittää sosialismia. Jones pääsi mukaan metodisteihin, mutta halusi pian perustaa oman kirkkonsa.

Liikkeen alkuajat

Jim Jones alkoi toimia uskonnollisesti Indianassa helluntailaistyyppisenä saarnaajana ja uskolla parantajana. Yhdysvalloissa 50-luvun alussa. Jones oli nähnyt uskolla parantamista. Hän järjesti vääriä parantamisesityksiä, joilla pyrki keräämään väkeä ja rahaa liikkeeseensä. Saadun rahan avulla hän voisi ajaa poliittisia päämääriään. Vuonna 1956 Jones järjesti jättikokouksen. Tämän jälkeen Jonesin kirkko alkoi toimia eri nimillä. Nimeksi vakiintui pian Kansan temppeli. Jonesin esikuva oli mustan saarnaajan isä M.J. Divinen "Amerikan rauhanlähetys" ja niinpä Jonesista tuli "isä". Kansan temppeli ei ollut vain hengenravinnon jakamista: liike harjoitti laajaa sosiaalityötä: vanhainkoti, ilmainen ravintola köyhille, rotujen välinen tasa-arvo.

Vuonna 1960 Indianapoliisin pormestari koetti pysäyttää Jonesin julkisen saarnatoiminnan. Jones pyrki toimissaan kaikin tavoin vähentämään mustien ja valkoisten yhteenottoja, joita tuohon aikaan esiintyi paljon Yhdysvalloissa. Jonesin suora, väkivallaton toiminta ärsytti tasa-arvoa vastustaneita valkoisia, ja Kansan temppelin ovelle ilmestyi mm. dynamiittia. Jones puhui myös ydintuhon uhasta. Jones näytti kovasti pelkäävän ydinsotaa. Jones adoptoi erirotuisia lapsia. 60-luvun alussa Jones kävi Guyanassa ja matkusti avustustyötä tekemään Brasilian Rio de Janeiron slummeihin. Jones mainitsi täällä apostolisen sosialisminsa. Jones päätti muuttaa Indianasta pois, koska siellä ei ollut turvallista. Vuonna 1965 Jones koetti kaapata ihailemansa, silloin kuolleen Father Divinen liikkeen, mutta Mother Divine esti tämän.

Kaliforniassa

Vuonna 1965 liike siirtyi ensin Ukiahiin, Kaliforniaan. Myöhemmin päämaja siirtyi San Franciscoon, Kaliforniaan. Siellä Kansan temppeli perusti syrjäytyneille hoitokoteja. Eritaustaiset ihmiset kiinnostuivat liikkeistä ja liike kasvoi räjähdysmäisen nopeasti. Suosituimpana aikanaan, 70-luvun puolessa välissä, liikkeessä oli jopa 3 000 jäsentä. Jones oli muuttunut 1970-luvun alussa vainoharhaiseksi ja itsevaltaiseksi. Liike suojasi ja antoi merkityksen elämälle, mutta se valvoi jäseniään hyvin tiukasti. Jonesin arvostelu oli kiellettyä, eikä liikkeestä voinut lähteä. Johto kehotti ilmiantamaan toisinajattelijat. Jos liikkeen johto sai näistä vihiä, luopioksi epäiltyä nöyryytettiin ja hakattiin "katharsikseksi" kutsutussa kokouksessa. "Isi" Jones myös esiintyi yliluonnollisia kykyjä omaavana: hän osasi parantaa sairaita, herättää "kuolleiksi löytyjä" ja lukea ajatuksia. Tietoja ihmisten ajatuksista sai muun muassa tonkimalla näiden roskakoreja. Jones oli biseksuaali, joka viihdytti ja nöyryytti seksin avulla. Jones myös käytti huumeita.

Jones alkoi 70-luvun alussa julistaa olevansa esimerkiksi Father Divinen, Gandhin, Buddhan ja Leninin uudelleensyntymä.

Liike hankki merkittävää vaikutusvaltaa Kaliforniassa. Vuonna 1975 Kansan temppeli auttoi demokraatti George Mosconen pääsemään vaaleissa San Franciscon pormestariksi. Moscone nimitti Jonesin asuntoasioista vastaavaan virkaan. Jopa varapresidenttiehdokas Walter Mondale ylisti julkisesti liikettä. Näin suuri kulttijohtajan vaikutusvalta on harvinaista Yhdysvalloissa. Toisaalta liikkeestä eronneet perustivat ryhmän, joka vaati muun muassa liikkeeseen jääneitä lapsia takaisin vanhemmilleen.

Vaikka lahkosta ei saanut erota, siitä erosi hiljaista tahtia ihmisiä. Vuonna 1972 toimittaja Les Kinsolving julkaisi artikkelin Kansan temppelistä. Siinä hän kertoi liikkeen rahaepäselvyyksistä, kurinpidosta hakkaamalla, ja myös epäili Jonesin jumalallisia kykyjä. Tämä huolestutti Jonesia. Jones järjesti protestin lehden toimituksen eteen. Niinpä The Examiner julkaisi vain neljä kahdeksasta aiotusta Kansan temppeliä käsittelevästä artikkelista.

Vuonna 1973 lehdistö syytti yhä Kansan temppeliä. Kahdeksan nuorten miehen ryhmä yritti kapinaa liikkeen sisällä. Nämä olivat aseellisia radikaaleja, jotka pitivät Jonesin toimintatapaa liian mietona, ja vaativat aseellista kumousta. Kahdeksan kapinallista erosivat liikkeestä. Välikohtaus muutti Jonesin diktaattorimaisemmaksi.

Jones pelkäsi ulkoisen painostuksen ja sisäisen hajaannuksen hajottavan liikkeensä. Vuonna 1973 syntyi idea sosialistisesta paratiisista, joka oli kaukana ydintuhon uhasta.

Jones väläytti ensi kertaa vallankumouksellista joukkoitsemurhaa 1973 reaktiona liikkeen uhkaavaan hajoamiseen. Hän salakuljetutti Jonestowniin myrkkyä ja aseita. Vuonna 1975 lahkon johtoryhmässä istuneet Al ja Jean Mills erosivat liikkeestä, ja perustivat "Huolestuneet sukulaiset" nimisen ryhmän. Ikävä kyllä, ryhmän vaikutus lahkoon oli päinvastainen: se sai osaltaan liikkeen pakenemaan Guyanaan. Vuonna 1976 Jones julistautui avoimesti marxistiksi ja ateistiksi.

Jonestown

Jonestownin taloja.

Liike osti vuonna 1974 maapalan Guyanasta. San Franciscon sanomalehdet alkoivat vuonna 1975 ruotia liikkeen mahdollisia taloudellisia epäselvyyksiä. Reaktiona ympäristön kielteiseen suhtautumiseen monet liikkeen kannattajat siirtyivät vuonna 1978 johtajansa johdolla Jonestowniksi ristimäänsä siirtokuntaan Guyanaan, Etelä-Amerikkaan. Sen nimi oli virallisemmin "Kansan temppelin maatalousprojekti". Yhdysvalloissa Jonestownia markkinoitiin "lempeänä paratiisina" ja "mustien turvapaikkana", jonka asukkaat tekivät vilpitöntä humanitaarista työtä köyhien guyanalaisten auttamiseksi. Todellisuudessa kaupungin elämä perustui ankaraan kuriin ja sosialistisiin ihanteisiin. Elämä oli raskasta pelto- ja rakennustyötä kuumassa, kosteassa tropiikissa. Ruoka oli lähinnä riisiä. Jones järjesti Jonestownissa niin sanottuja valkeita iltoja, joissa harjoiteltiin myrkkyjuoman juomista. Jonestown oli kehittänyt kultin taivaaseen ottamisesta. Kultin mukaan lahko kuolisi yhdessä ja pääsisi taivaaseen.

Poliitikko Leo Ryanin murha

Muun muassa liikkeeseen kuuluneiden huolestuneet omaiset saivat kongressin edustajainhuoneen demokraattisen puolueen jäsenen Leo Ryanin lähtemään Jonestowniin vierailulle. Ryanin tarkoitus oli tutkia, ovatko Jonestownin olot huonot. Jonesin Liike otti Ryanin vastaan tervetuliaisjuhlin. Tunnelma oli iloinen ja Ryanille tuli liikkeestä hyvä kuva. Viidakossa toimi hyvin järjestetty, tosin spartalainen pienoisyhteiskunta. Mutta juhlissa joku sujautti Ryanille viestin, jossa pyysi apua liikkeestä pois pääsemiseksi. Ryan saikin noin 18 temppelin jäsentä mukaansa.

Jones koetti lahjoa liikkeestä poistuvia rahalla. Lähtiessä jotkut fanaattiset liikkeen jäsenet koettivat hyökätä Ryanin kimppuun. Ryan piti silti yhä liikettä hyvänä, mutta kun Ryan seurueineen oli päässyt Port Kaituman lentokentälle, paikalle ilmestyneet liikkeen jäsenet tulittivat Ryanin seuruetta. Ryan kuoli luoteihin. Samoin surmattiin kolme reportteria ja yksi liikkeestä lähtenyt. Lisäksi hyökkäyksessä loukkaantui yksitoista muuta. Lentokentällä olleet guyanalaiset sotilaat eivät puuttuneet veritekoon.

Joukkoitsemurha

Jones teki tämän jälkeen ”protestiksi vallankumouksellisen itsemurhan”. Liikkeen jäsenet eivät kyenneet pakenemaan Venäjälle. Joku nainen sanoi, että heillä on oikeus päättää kohtalostaan. Hän ei halunnut itsemurhaa. Toinen nainen sanoi seuraavansa Jonesia kuolemaan. Jones kertoi kannattajilleen, etteivät he voineet enää elää yhteisönä. Hän sanoi että kongressiedustaja oli murhattu. Jones sanoi vihollisten tulevan tappamaan ja kiduttamaan. Jones alkoi vartijoiden avustuksella juottaa myrkkyä seurakunnan jäsenille. Siirtokunnan lääkärin sekoittama juoma oli viinirypäleen makuisesta Flavor-Aid-mehutiivisteestä tehtyä. Mehun lisäksi juomassa oli syanidia ja rauhoittavia lääkkeitä. Ensimmäisenä juomasekoituksen joivat lapset, seuraavaksi aikuiset. Lapset itkivät ja kirkuivat tuskasta, koska syanidi vaikutti ennen unilääkettä. Vauvoja kerrottiin myöhemmin surmatun ruiskuttamalla juomasekoitusta suuhun. Seremonian aikana Jones soitti nauhalta puhettaan, jossa hän sanoi Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n, palkkasoturien ja tiedotusvälineiden muodostaneen salaliiton Jonestownin tuhoamiseksi ja hyökkäyksen kaupunkiin olevan pian odotettavissa. Monikaan ei ottanut juomaa vapaaehtoisesti, jolloin vartijat pakottivat ottamaan sitä aseella uhaten. Useat jäsenet yrittivät pakoa, mutta vartijat ampuivat heistä suuren osan. Joukkoitsemurhassa tai oikeammin joukkomurhassa kuoli 918 liikkeen jäsentä, heistä 304 oli lapsia . Jones itse löytyi kuolleena luoti aivoissaan. On epävarmaa, tappoiko Jones itsensä. Noin kaksi kolmasosaa siirtokunnan asukkaista kuoli juomaansa myrkkyyn, muut luotiin tai kuristaen. Vain harvat onnistuivat piiloutumaan.

Jonestownin asukkaista jäi eloon 32 henkeä. Yhdyskunnan jäljiltä jäi runsaasti rahavaroja.

Jälkipuinti

Tapauksen jälkipuinnissa Guyanan hallitusta arvosteltiin siirtokunnan toiminnan sallimisesta. Guyanan hallitus vastasi arvosteluun, että sillä ei ollut täsmällisiä tietoja Jonestownin luonteesta. Yhdysvaltalainen Life-aikakauslehti^{lähde tarkemmin?} kirjoitti tapauksen johdosta: "Yhdysvallat on tuottanut täyden osuutensa mielipuolia, mutta yksikään heistä ei ole järkyttänyt maanmiehiään niin kuin pappi Jim Jones."

Lähteet

• Uskonlahkon kuolema. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 29. Helsinki: Otava, 1979.
• Joukkomatka ikuisuuteen. Kuohuvat vuodet 1916–1986. Suomen Kuvalehti 37B/12.9.1986, s. 192. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansan temppeli Wikimedia Commonsissa

• Uskontojen uhrien tuki ry – Kansan Temppeli, Jonestown 1978 (Arkistoitu – Internet Archive)