John Prine
| Syntynyt | |
|---|---|
| Kuollut | |
| Hautapaikka |
Green River (käännä suomeksi), Chicago [4] |
| Asuinpaikka |
| Levymerkit |
Atlantic Records, Asylum Records, Oh Boy Records (en) |
|---|---|
| Lajityypit |
Country, kansanmusiikki (en), comedy song (en) (käännä suomeksi) |
| Verkkosivusto | |
| Palkinnot | Grammy Lifetime Achievement Award Grammy Award for Best Contemporary Folk Album ( ja ) Americana Lifetime Achievement Award for Songwriting () Americana Award for Artist of the Year (, ja ) |
John Prine (10. lokakuuta 1946 – 7. huhtikuuta 2020) oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, joka esiintyi 1970-luvulta aina kuolemaansa saakka.
Postimiehenä toimineen John Prinen lauluääni ja folkahtava tyyli muistuttivat aluksi Bob Dylania niin, että veikkaukset hänestä ”seuraavana Dylanina” pikemminkin haittasivat kuin edistivät hänen muusikkouraansa. Prine sai levytyssopimuksen Atlantic Records -yhtiölle Kris Kristoffersonin myötävaikutuksella ja julkaisi countryvaikutteisen esikoisalbuminsa John Prine vuonna 1970. Albumin sanoituksia värittää Vietnamin sodan vastustus, etenkin morfiinikoukkuun ajautuneesta sotilaasta kertovassa balladissa ”Sam Stone” ja humoristisessa laulussa ”Your Flag Decal Won't Get You into Heaven Anymore”. Albumi valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Vuonna 2012 se pääsi mukaan Rolling Stone -lehden kaikkien aikojen 500 parhaan albumin listaukseen.[6][7]
Prine kuoli covid-19-tautiin huhtikuussa 2020.[8]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä](Suluissa julkaisuvuoden jälkeen korkein sijoitus Yhdysvaltojen albumilistalla.)
Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- John Prine (1971, #55)
- Diamonds in the Rough (1972, #148)
- Sweet Revenge (1973, #135)
- Common Sense (1975, #66)
- Bruised Orange (1978, #116)
- Pink Cadillac (1979, #152)
- Storm Windows (1980, #144)
- Aimless Love (1984, ei sijoitusta)
- German Afternoons (1986, ei sijoitusta)
- The Missing Years (1991, ei sijoitusta)
- A John Prine Christmas (1993, ei sijoitusta)
- Lost Dogs and Mixed Blessings (1995, #159)
- In Spite of Ourselves (1999, #197)
- Souvenirs (2000, ei sijoitusta)
- Fair & Square (2005, #55)
- Standard Songs for Average People (2007, ei sijoitusta)
- For Better, Or Worse (2016, #30)
- The Tree of Forgiveness (2018, #5)
Livealbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- John Prine Live (1988, ei sijoitusta)
- Live on Tour (1997, ei sijoitusta)
- In Person & On Stage (2010, #85)
- Singing Mailman Delivers (2011, #94)
- September '78 (2015, ei sijoitusta)
- Live at the Other End Dec. 1975 (2021, ei sijoitusta)
Kokoelma-albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Prime Prine: The Best of John Prine (1976, #196)
- Great Days: The John Prine Anthology (1993, ei sijoitusta)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.nytimes.com/2020/04/07/arts/music/john-prine-dead.html. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ https://www.rollingstone.com/music/music-country/john-prine-obit-253684/. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ (en) Internet Movie Database. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ https://www.rollingstone.com/music/music-features/john-prine-last-days-beautiful-life-tribute-family-friends-bonnie-raitt-981646/. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ U.S. deaths near 100,000, an incalculable loss, The New York Times, Manhattan, , s. 1 (ISSN 0362-4331, 1553-8095 ja 1542-667X, verkkoversio). Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
- ↑ John Prine rollingstone.com. Viitattu 18.7.2022.
- ↑ Laulaja John Prine on kuollut koronaviruksen aiheuttamiin komplikaatioihin Ilta Sanomat. 8.4.2020. Viitattu 10.4.2020.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nyman, Jake: ”John Prine”, Rocktieto. Osa 3 N–Z, s. 101–103. (Soundi-kirja 16) Pirkkala: Fanzine Oy, 1982. ISBN 951-99372-4-2
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
