John Ireland
John Ireland (13. elokuuta 1879 Bowdon, Trafford, Suur-Manchester – 12. kesäkuuta 1962 Washington, West Sussex) oli brittiläinen säveltäjä. Hän toimi myös opettajana Lontoon Royal College of Musicissa.[1]
Irelandin musiikille tunnusomaista on brittiläisen kansanmusiikin aineksia sisältävä, klassistis-romanttiset ja impressionistiset tyylipiirteet omaava, karheasti soiva sävelkieli.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pianosarjoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Decorations (1913)
- London Pieces (1917–1920)
- Green Ways (1938)
- Sarnia, an Island Sequence (1941)
Lisäksi yksi pianosonaatti ja -sonatiini
Kamarimusiikkia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pianotrioja ja viulusonaatteja, joista arvostetuin on nro 2 a-molli (1917).
Lauluja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen lukuisat laulunsa eläytyvät brittiläisten runoilijoiden, kuten A. E. Housmanin, Thomas Hardyn ja Arthur Symonsin, runoihin.
- Sea Fever (Irelandin tunnetuin laulu, joka on sävelletty John Masefieldin runoon)
Orkesteriteoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Forgotten Rite (1913)
- A London Overture
- Satyricon (1946) (alkusoitto)
Kuoroteoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- These Things Shall Be
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ireland on kirjoittanut urkukappaleita sekä säveltänyt pianolle ja orkesterille konserton (1930) ja teoksen Legend.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Media Musiikki. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5436-5
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Foreman, Lewis (toim.): The John Ireland Companion. Woolbridge: The Boydell Press, 2011. ISBN 978-1-84383-686-5
|