John Henry Barbee
John Henry Barbee (mahdollisesti syntyjään William George Tucker[1], s. 14. marraskuuta 1905, Henning, Tennessee – k. 3. marraskuuta 1964, Chicago, Illinois[2]) oli yhdysvaltalainen blueslaulaja ja kitaristi.
Barbee kiersi 1930-luvulla ympäri etelävaltioita laulaen ja soittaen slide-kitaraa. Hän lyöttäytyi yhteen Big Joe Williamsin kanssa ja myöhemmin Memphisissä Sunnyland Slimin kanssa. Matkustettuaan Mississippiin hän tapasi myös Sonny Boy Williamson I:n, jonka kanssa soitteli yhdessä silloin tällöin. Syyskuussa 1938 hän äänitti Vocalion-levymerkille ensimmäisen äänitteensä ("Six Weeks Old Blues" / "God Knows I Can't Help It")[1]. Vocalion olisi halunnut Barbeen äänittävän lisääkin musiikkia, mutta Barbee oli jättänyt viimeisen tunnetun olinpaikkansa Arkansasissa. Barbee selitti nopean muuttonsa johtuneen siitä, että hän joutui hankaluuksiin lain kanssa ammuttuaan tyttöystävänsä rakastajan kuoliaaksi. Hän myöhemmin sai selville, että mies oli ainoastaan haavoittunut. Barbee kuitenkin hylkäsi musiikkiuran soitettuaan jonkin aikaa Moody Jonesin ryhmän kanssa Maxwell Streetilla[2].
1960-luvun alun bluesbuumin aikana Willie Dixon alkoi etsiä Barbeeta ja löysi hänet työskentelemässä jäätelönmyyjänä Chicagossa. Barbee kiersi American Folk Blues Festivalin mukana Eurooppaa. Hän levytti joitakin kappaleita Spivey ja Storyville-merkeille ja myös joitakin Euroopassa äänitettyjä kappaleita on julkaistu Fontana-merkillä.
Palattuaan Yhdysvaltoihin Barbee osti kiertueelta ansaitsemilla rahoillaan elämänsä ensimmäisen auton. Vain kymmenen päivää autokauppojen jälkeen hän ajoi jalankulkijan yli ja joutui vankilaan Chicagoon. Hän kuoli vankilassa kolmisen kuukautta myöhemmin sydäninfarktiin odottaessaan tuomiotaan. Hänet on haudattu Restvalen hautausmaalle Alsipiin Illinoisissa[3].
Tuotantoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Six Weeks Old Blues" / "God Knows I Can't Help It" (1938, Vocalion 04417)
- Portraits in Blues Vol. 9 (1964, Storyville SLP 171)
- Blues Masters Vol. 3 (1994, Storyville STCD 8003)