John Grönvall

John Grönvall Rönnskärin lintuasemalla 1960-luvulla

John Grönvall (20. elokuuta 1895 – 1979) oli suomalainen entisöijä, koristemaalari, Helsingin yliopiston luonnontieteellisen museon preparaattori ja lintujen- ja luonnonsuojelija. Hän nousi kansainväliseen maineeseen erinomaisena linnunmunien entisöijänä aikana, jolloin linnunmunien keruu kuului ornitologian peruskäytäntöihin.

Tausta

John Grönvall oli kotoisin Loviisasta. Hänen isänsä Johan Fredrik Grönvall oli merimies ja äitinsä Emilia os. Blomqvist työskenteli Loviisan kylpylässä. John Grönvall kuului seitsenpäiseen neljän veljeksen ja kolmen sisaren sisarussarjaan. Kaikki veljekset olivat taitavia käsistään ja taiteellisesti lahjakkaita Ruotsalainen keraamikko ja kuvataiteilija Kerstin Grönvall on hänen veljensä taiteilija Gio Grönvallin (1903-1984) tytär. John Grönvall aloitti ruotsinkielisen kansakoulun v. 1903. Parin Loviisan kartonkitehtaalla vietetyn työvuoden jälkeen hän suuntasi saamaan taideopetusta Taideteollisuuskeskuskoulussa Ateneumissa mm. muovailussa, piirtämisessä, koriste- sekä ammatti- ja ornamenttimaalauksessa. Hänen maalauksiaan ja veistoksiaan oli esillä näyttelyissä Loviisassa. Opiskeluvuosinaan 1914–1918 hän sai opetusta myös koristemaalari Carl Slottelta. Myöhemmin hän kävi professori Kaarlo Eemeli Kivirikon eläintenkonservointikurssin vuonna 1932.

Avioiduttuaan helsinkiläisen Martha Rinteen kanssa vuonna 1926 hän myi seuraavana vuonna omistamansa kettufarmin ja muutti pääkaupunkiseudulle asettuen asumaan Käpylään.

Työura

1920- ja 1930-luvuilla John Grönvall teki koriste- ja maalaustyötä kirkkojen ja julkisten rakennusten entisöinnissä kahden taiteilijan, Bruno Tuukkasen ja Antti Salmenlinnan, johdolla ja entisöi mm. alttaritauluja.

Helsingin yliopiston eläinmuseon palvelukseen hän tuli vuonna 1935, ja toimi vuodesta 1943 eläkkeelle jäämiseensä saakka preparaattorina. Eläinmuseossa hänen päätehtäväkseen muodostui linnunmunien entisöinti. Linnunmunilla oli tuolloin huomattava osa ornitologiassa, ja siihen lukeutuvassa oologiassa. Eläinmuseon linnunmunakokoelma ehti kasvaa erääksi maailman suurimmista kunnes linnunmunien keräily vuoden 1996 luonnonsuojelulaissa kiellettiin. Se kattaa mm. Ragnar Kreugerin lahjoittaman mittavan kokoelman, jonka hoidon Grönvall sai vastuulleen jo varhain. Grönvallia työllistivät paitsi Eläinmuseon kokoelmat myös ulkomailta tulevat toimeksiannot. Hänen maineensa taiturillisena linnunmunien korjaajana levisi laajalle, ja hänen palveluksiaan käyttivät mm. British Museum ja Naturhistoriska Riksmuseum. Grönvallin maalaustaidot ja eri tekniikkojen tuntemus olivat tarpeen myös dioraamojen taustakuvissa, joiden pienoismalleja Eläinmuseo esitteli näyttelyssään vuonna 1990. Grönvall jatkoi linnunmunien entisöintiä vielä eläkepäivinäänkin. Luonteeltaan hän oli valoisa, ystävällinen ja poikamainen. Eläinmuseossa häntä arvostettiin taitavana, uutterana ammattimiehenä ja avuliaana, rehtinä työtoverina.

Luonnon- ja linnustonsuojelu

Grönvall aloitti elämäntyönsä luonnon ja linnuston suojelijana jo Loviisassa asuessaan. Oologiaharrastuksensa hän oli aloittanut jo 5. luokalla kansakoulussa. Hän ryhtyi yhdessä veljiensä kanssa v. 1922 suunnittelemaan ja organisoimaan lintujensuojelualuetta Aspskärin ulkosaarille 30 km Loviisasta. Hän vuokrasi alueen kahdelta kalastajaveljekseltä, Viktor ja Verner Anderssonilta ja rakensi sinne Loviisan Suolatorilta kuljetetuista vanhan pumppuhuoneen hirsistä Loviisan kaupungin ja loviisalaisten luonnonystävien tuella vartiotuvan vuonna 1923.Grönvall toimi suojelualueen vapaaehtoisena vartijana ensimmäiset neljä vuotta kunnes hänen muutettuaan pois Loviisasta sinne ruvettiin palkkaamaan vartijoita. Aspskärin linnustonsuojelualue kuuluu nykyään Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueeseen ja on Natura 2000 -kohde Aspskänillä on mm. Suomen suurin ruokkiyhdyskunta.

Grönvall osallistui 1930-luvulla ornitologiaan ja linnustonsuojeluun toimimalla professori Ilmari Välikankaan maastoavustajana Suursaaressa ja Tytärsaaressa ja professori Pontus Palmgrenin rekisteröintilaitteiden laitemekaanikkona tämän tutkiessa lintujen muuttolevottomuutta. Samoihin aikoihin hän aloitti pitkäaikaisen yhteistyön lintujen rengastajan Johannes Snellmanin kanssa Signilskärin lintuasemalla Ahvenanmaalla. Grönvall oleskeli pitkiä aikoja Signilskärillä 1936, 1937, 1939 sekä 1950- ja 1960-luvuilla. Grönvall paitsi rengasti myös opetti lintujen rengastamista.Hän tarkkaili lintujen painoja ja julkaisi havainnoistaan tiedonannon.

Grönvall tarkkaili myös hyonteisiä ja osallistui perhoskartoituksiin. Hän kirjoitti tiedonannon haavantuhoojan esiintymisestä Liljendalissa.

Grönvall teki vuosina 1924–1926 uraauurtavaa työtä luonnonmuistomerkkien suojelemiseksi Loviisan ja Porvoon seuduilla. Hän etsi, laati anomukset ja haki omistajien allekirjoitukset yhteensä 18 luonnonmuistomerkin rauhoittamiseen. Näiden erikoisten kivien, kivimuodostelmien, siirtolohkareiden, jättiläishiidenkirnujen, luolien ja vanhojen puiden joukossa on muun muassa suurten kivenlohkareiden muodostama Korsvikin kivikirkko Pernajassa.

Grönvall osallistui Loviisan luonnonsuojelijoiden yhdistyksen toimintaan elämänsä loppuun saakka ja hänet kutsuttiin kunniajäseneksi. Hänelle myönnettiin Suomen luonnonsuojeluliiton hopeinen ansiomerkki v. 1972.

Iida Turpeisen historiallisessa romaanissa Elolliset John Grönvallista ja hänen työstään kerrotaan 1950-luvulle sijoittuvassa jaksossa, jossa hän mm. entisöi stellerinmerilehmän luurankoa.