John C. Frémont

John C. Frémont.

John Charles Frémont (21. tammikuuta 1813 Savannah, Georgia – 13. heinäkuuta 1890 New York) oli yhdysvaltalainen sotilasupseeri, unionin kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa ja ensimmäinen presidenttiehdokas republikaanipuolueessa sekä ensimmäinen suuren puolueen ehdokas, joka vastusti ohjelmassaan orjuutta. Hän valmistui College of Charlestonista 1831.

Hän toimi kartoittajana Mississippi-, Missouri- sekä Des Moines -joilla ja 1842–1846 osallistui Oregonin reittien kartoittamiseen Kit Carsonin kanssa. Hän teki useita tutkimusmatkoja, ja Kalifornian retkellään teloitutti kolme meksikolaismiestä kostoksi yhdysvaltalaisten surmista alueella, sekä kostoksi modoc-intiaanien tekemästä surmasta hyökkäsi 10. toukokuuta 1846 klamath-intiaanien kylään, jolloin se tuhottiin lähes kokonaan ja naiset ja lapset joukkomurhattiin.

Hän otti osaa Meksikon sotaan everstiluutnanttina, kunnes hänet 1847 vietiin Washington, DC:hen kapinasta syytettynä. Presidentti James Knox Polk armahti hänet kuitenkin pian sodan jälkeen. Vuosina 1850–1851 hän palveli republikaanisenaattorina, ja 1856 oli presidenttiehdokkaana, mutta hävisi James Buchananille.

Hän otti sisällissotaan osaa kenraalimajurina. Hän komensi unionin läntisiä joukkoja touko-marraskuussa 1861. Hän lähetti kenraali Nathaniel Lyonin valtaamaan Missouria unionille, ja pystytti sinne väliaikaisen unionin hallinnon. Sen jälkeen kun Lyon oli kaatunut Wilson’s Creekin taistelussa, hän julisti osavaltioon sotatilan.

Lincoln pyysi häntä luopumaan sotatilasta, peläten sen edesauttavan Missourin ja toisten osavaltioiden luisumista konfederaation käsiin. Hän ei suostunut, vaan lähetti vaimonsa välittäjäksi asiassa. Lincoln reagoi vapauttamalla hänet komennosta 2. marraskuuta 1861.

Aikaisin kesäkuussa 1862 hän jahtasi Stonewall Jacksonia useita päiviä, ja kohtasi tämän lopulta Cross Keysin taistelussa 8. kesäkuuta, mutta Jackson onnistui pakenemaan.

Kun unionin Virginian armeijaa luotiin, hänen piti joukkoineen alistua John Popen komentoon, mutta hän ei suostunut vaan matkusti New Yorkiin, missä oli koko sodan ajan turhaan odottamassa komennusta.

Vuonna 1864 hän oli taas republikaanien presidenttiehdokkaana ja työskenteli sodan jälkeen rautateillä. Hän kuoli New York Cityssä hotellissa unohdettuna miehenä ja on haudattu Rocklandin hautausmaalle Sparkilliin New Yorkiin.