Johannes Väyrynen
Johannes Väyrynen, sukunimi esiintyi myös muodossa Wäyrynen (16. huhtikuuta 1860 Oulu – 5. helmikuuta 1927 Kajaani) oli suomalainen rovasti ja Kajaanin kirkkoherra.[1][2]
Väyrysen vanhemmat olivat kirvesmies Tuomas Väyrynen ja Maria Keränen. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun ruotsalaisesta lyseosta 1881 ja suoritti Helsingin yliopistossa teologisen erotutkinnon 1884. Väyrynen vihittiin papiksi 1885.[1][2]
Johannes Väyrynen toimi aluksi sijaispappina Haapajärvellä, Revonlahdella ja Siikajoella. Hän oli Kajaanin kappalaisena 1893–1925 ja Kajaanin kaupunki- ja maaseurakunnan muodostamisen jälkeen seurakunnan kirkkoherrana 1925–1927. Hän sai rovastin arvon 1910.[1][2] Väyrynen oli Kajaanin kirkon rakennustoimikunnan sihteerinä ja myöhemmin puheenjohtajana. Hä kantoi päävastuun uuden kirkon rakentamisesta ja rakennustöiden organisoimisesta. Arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnitteleman uusgoottilaista nikkarityyliä edustaneen puukirkon rakennustyöt alkoivat elokuussa 1895 ja kirkko vihittiin käyttöön 29. marraskuuta 1896.[3]
Johannes Väyrynen oli naimisissa 1885–1892 Neena Helanderin (k. 1892) ja vuodesta 1892 Siina Helanderin kanssa.[1]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimellä Johannes Wäyrynen:
- Taivasko vai helvetti?. Herättäjän kirjasia 6. B. B. Bergdahl, Oulu 1894, 2. painos 1905
- Tie Jumalan lepoon. Herättäjä, Oulu 1895
- Luomakunnan historia raamatun mukaan. WSOY 1899
- Raamatun esihistorian käyttämisestä uskonnon opetuksessa: synodaalikirjoitus Kuopion Hiippakunnan pappeinkokousta varten v. 1912. Tekijä, Kajaani 1911
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martti Tyrkkö : Mies riensi levähtämättä. Kajaanin rovastin Johannes Väyrysen elämänvaiheita. WSOY 1945
