Johannes Kristian Fabritius

Johannes Kristian Fabritius (24. kesäkuuta 1851 Viipuri – 17. kesäkuuta 1914 Lontoo) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraaliluutnantti.

Fabritiuksen vanhemmat olivat opettaja Johan Gabriel Fabritius ja Emilia Elisabet Dannenberg. Fabritius määrättiin Haminan kadettikoulusta valmistuttuaan palvelukseen vänrikkinä Henkivartioväen Moskovan rykmenttiin vuonna 1870. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1874 ja hän suoritti 1874–1877 Sotilasinsinööriakatemian kurssin Pietarissa Luutnanttina hänet siirrettiin 1877 sotilasinsinöörijoukkoihin Kronstadtiin valvomaan sotamateriaalin valmistusta ja ylennettiin vielä samana vuonna alikapteeniksi. Vuonna 1880 hänet ylennettiin kapteeniksi.

Fabritius siirrettiin vuonna 1882 ensin Venäjän meriministeriön insinöörihallintoon ja sitten Bakun satamainsinööriksi ja ylennettiin everstiluutnantiksi. Vuonna 1885 hänestä tuli Pietarin satamahallinnon vanhin insinööri Kronstadtissa, everstiksi hänet ylennettiin 1888 laivaston insinöörijoukoissa. Vuonna 1891 Fabritius määrättiin sotaministeriön yleisesikuntaupseerina erityistehtäviin, hän oli 1892–1894 ulkomailla perehtymässä sotilasinsinöörialaan ja valvomassa Venäjälle tilattujen veneiden, lauttojen ja rautatiemateriaalin valmistusta. Venäjälle takaisin palattuaan hänestä tuli sotilasinsinööriylihallituksen suunnitteluosaston päällikkö. Fabritius ylennettiin kenraalimajuriksi 1899, sotapalveluksesta hän erosi kenraaliluutnanttina vuonna 1911.

Fabritius tunnettiin myös hengellisestä toiminnastaan. Alaltaan hän julkaisi teoksen Militäringeniörväsendets utveckling under kejsar Alexander I.

Fabritiuksen puolisona oli vuodesta 1881 Alexandra Svetšina. Everstiluutnantti J. Chr. Fabritius oli heidän poikansa. Fabritiuksen veljiä olivat säveltäjä ja viulisti Ernst Fabritius, tähtitieteilijä Wilhelm Fabritius, pikakirjoituksen kehittäjänä tunnettu luutnantti August Fabritius ja eläinlääkäri Ludvig Fabritius.