Johann von Lamont
.jpg)
Johann von Lamont (1805–1879) oli saksalainen tähtitieteilijä ja fyysikko, syntyisin Skotlannista. Hän tuli 1835 Münchenin lähellä sijaitsevan Bogenhausenin observatorion johtajaksi, ja hän oli virassa lopun ikäänsä. Hän oli vuodesta 1852 Münchenin yliopiston professori.[1]
Lamontin pääansio on maamagnetismin alalla; hän huomasi 1845 selvän jakson magneettineulan häiriöissä, ja 1851 hän määritteli jakson pituudeksi tarkemmin 10 ⅓ vuotta. Tähtitieteessä Lamont aluksi etsi etupäässä Saturnuksen ja Uranuksen kuita rata- ja massamääräyksiä varten sekä tähtisumuja ja tähtiryhmiä. Hän johti Bogenhausenin zoonihavaintoja, joiden tuloksena syntyi 12 tähtiluetteloa (1864–1874). Ne sisältävät kaikkiaan 34 000 tähteä. Tähden läpikulkua seurattaessa Lamont käytti vuodesta 1850 alkaen, ensimmäisenä Euroopassa, kronografirekisteröintiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lamont, Johann von, Tietosanakirja. Osa 5, palsta 502. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1913
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johann von Lamont Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
