Johann Schultz

Johann Arnold Schultz (15. joulukuuta 1795 – 16. lokakuuta 1836 Viipuri) oli saksalaissyntyinen näyttelijä ja teatterinjohtaja, josta tuli viipurilainen porvari.

Schultzin taustaa ei juuri tunneta, mutta hänellä tiedetään olleen porvarinoikeudet Jelgavassa. Schultzin ensimmäinen puoliso oli näyttelijä Charlotte Sophie Jobel, toinen vuodesta 1830 näyttelijä Dorothea Christina Schubart ja kolmas vuodesta 1834 näyttelijä Rosalie Ernestine Spranger.

Viipuriin Schultz tuli kesällä 1824 vaimonsa ja joidenkin saksalaisten näyttelijöiden kanssa. Hän oli kertomansa mukaan johtanut teatteriseuruetta jo vuodesta 1818 ja Riian teatterissa hänen tiedetään näytelleen puolisonsa kanssa 1817–1818. Schultzin anomus oikeudesta esittää saksalaisia näytelmiä Suomessa evättiin ensin, mutta keväällä 1825 hän sai kuitenkin porvarinoikeudet Viipurissa. Hän alkoi järjestää näytäntöjä kolme kertaa viikossa ja laajensi samalla teatteriseuruettaan, joka esitti varsinkin August von Kotzebuen näytelmiä.

Schultzin seurue vieraili myös Haminassa, Porvoossa ja Helsingissä, jossa se muun muassa esiintyi uuden teatterirakennuksen ensi-illassa 9. maaliskuuta 1827. Senaatti myönsi samana keväänä Schultzille privilegion esittää saksalaisia näytelmiä Suomessa. Syksyllä seurue oli Turussa, palasi sieltä Helsingin kautta Viipuriin ja meni kesällä 1828 Kronstadtiin. Siellä tammikuussa 1829 pidetyn Carl Maria von Weberin oopperan Taika-ampuja esitys uusittiin Viipurissa 12. toukokuuta 1829, mikä oli merkittävä tapaus oopperataiteelle Suomessa. Vuonna 1830 esitys pidettiin myös Helsingissä. Viipurin teatteritalo valmistui syksyllä 1834 näytelmien esityspaikaksi, mutta samaan aikaan Schultzin teatteriseurue hajosi. Hän teki konkurssin ja päätyi jäämään kaupunkiin kestikievarin pitäjäksi. Uusi yritys teatteritoiminnan jatkamiseksi 1836 epäonnistui heti alettuaan, Schultzin kuoltua.

Aiheesta muualla

• Johann Schultz Biografiasampo.