Johan Norrlin
| Johan Norrlin | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. syyskuuta 1842 Hollola |
| Kuollut | 7. tammikuuta 1917 (74 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | kasvitieteilijä |
Johan Petter Norrlin (6. syyskuuta 1842 Hollola – 7. tammikuuta 1917 Helsinki) oli suomalainen kasvitieteilijä ja Helsingin yliopiston ylimääräinen kasvitieteen professori 1879–1903.[1]
Norrlinin vanhemmat olivat nimismies Nils Nathanael Norrlin ja Fredrika Charlotta Lang. Hän pääsi ylioppilaaksi 1862 Porvoon lukiosta ja valmistui 1866 metsänhoitajaksi Evon metsäopistosta. Norrlin opiskeli sitten Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1869 sekä filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1879.[1]
Norrlin oli William Nylanderin etevin oppilas, ja hänestä tuli Suomen jäkälien ensimmäinen asiantuntija. Hän julkaisi yhdessä Nylanderin kanssa teoksen Herbarium lichenum Fenniae (1875–1882). Teokset Bidrag till sydöstra Tavastlands flora ja Flora Kareliae Onegensis I (1871) ovat suomalaisen kasvimaantieteen tutkimustyön esikuvia kasvitopografian kannalta. Norrlin osoitti, että Aunus, Vienan Karjala ja Kuolan niemimaa kuuluvat Suomen luonnontieteelliseen alueeseen. Hän tutki myös ensimmäisenä keltanon sukua.[2]
Norrlin kehitti kasvien yleisyyden luokittelemiseksi Norrlinin asteikko -nimisen järjestelmän.[3]
Norrlinin kunniaksi on nimetty Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Kasvimuseon julkaisusarja Norrlinia.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Johan Petter Norrlin. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, palsta 487. Otava, 1968.
- ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 12. osa, palsta 144
- ↑ Julkaisut > Norrlinia 2013. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 28.1.2014.[vanhentunut linkki]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
