Johan Nieminen
Johan Kasper Aarne Nieminen (19. kesäkuuta 1896 Laitila – 25. toukokuuta 1937) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana.[1][2]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niemisen vanhemmat olivat maanviljelijä ja kauppias Jussi Nieminen ja Edla Gustaava Karro. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1934 Ceri Ingrid Dagmar Söderbergin kanssa. Hän kävi viisi luokkaa Rauman suomalaisessa yhteislyseota ja suoritti yksityisesti osan kahdeksannesta luokasta samassa koulussa vuonna 1921. Hän suoritti taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1926 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1928.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nieminen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 23. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 17. toukokuuta 1916. Täydennysjoukosta hänet komennettiin värväys tehtäviin suomeen. Suomessa hän ilmoittautui Uuteen metsätoimistoon, josta hän sai määräyksen matkustaa Raumalle, missä hänen tehtävänään oli kouluttaa paikallisia suojeluskuntalaisia.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nieminen oli sisällissodan alkaessa komennettuna Vöyrin sotakouluun, missä hän toimi joukkueenjohtajana 1. komppaniassa. Sisällissodan aseellisen toiminnan alettua hän osallistui edellä mainitussa joukossa venäläisten aseistariisuntaan Ylistarossa ja Ilmajoella, Kristiinan valloitukseen sekä Paarlammin taisteluihin Ruoveden rintamalohkolla. Hänet siirrettiin huhtikuun alussa vuonna 1918 joukkueenjohtajaksi 6. Jääkärirykmentin 17. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan ja osallistui sen mukana taisteluihin Viipurin ympäristössä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nieminen palveli sisällissodan jälkeen nuorempana upseerina 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, joka sai myöhemmin nimikseen ensin Jääkäripataljoona 3 ja sitten Kajaanin sissipataljoona. Nieminen oli komennettuna sissipataljoonasta Ilmavoimiin 1. heinäkuuta - 14. marraskuuta 1918 väliseksi ajaksi. Ilmavoimissa hän toimi komppanianpäällikkönä. Myöhemmin hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Viipurin rykmenttiin 1. komppaniaan. Rykmentissä hänet siirrettiin 1. helmikuuta 1920 alkaen saman komppanian nuoremmaksi upseeriksi ja 8. tammikuuta 1920 alkaen I pataljoonan adjutantiksi sekä 21. lokakuuta 1920 alkaen nuoremmaksi upseeriksi 1. komppanian ja edelleen niin ikään nuoremmaksi upseeriksi 9. marraskuuta 1920 alkaen 2. komppaniaan. Edellisen komppanian päälliköksi hänet nimitettiin 1. kesäkuuta 1921 alkaen. Viipurin rykmentistä hänet siirrettiin 9. kesäkuuta 1926 alkaen Keski-Suomen rykmenttiin, missä hänet sijoitettiin aluksi komppanianpäälliköksi 2. komppaniaan ja 25. tammikuuta 1928 alkaen 5. komppaniaan. Nieminen erosi armeijasta sairauden takia 28. helmikuuta 1930 ja työskenteli sen jälkeen liikealalla. Nieminen kuoli tapaturmaisesti jäätyään junan alle Viipurin lähellä Hovinmaan aseman ja Ykspään pysäkin välillä 25. toukokuuta 1937 ja hänet haudattiin Kouvolaan.[1][2] [3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.