Johan Mikkola
Johan Guido Mikkola (27. maaliskuuta 1890 Myrskylä – 31. elokuuta 1919) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan komppanian vääpelinä. Lopulta hän menehtyi nuorena sotilaana palvellessaan Lentopataljoonassa.[1][2]
Perhetausta ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mikkolan vanhemmat olivat maanviljelijä Erland Mikkola ja Maria Sofia Bäckman. Mikkola kävi kahdeksan luokkaa Helsingin suomalaisessa lyseota ja neljä lukukautta insinööriopistoa Zwickaussa Saksassa.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikkola liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 19. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan rintamalta paluun jälkeen 15. toukokuuta 1917 alkaen pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin lomalle jatkamaan kesken jääneitä opintojaan. Hänet määrättiin loman loputtua 17. elokuuta 1917 takaisin pioneerikomppaniaan, josta hänet kumminkin siirrettiin 23. syyskuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. komppaniaan. Hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn moottoripyöräkurssin.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mikkola astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 7. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 29. maaliskuuta 1918 alkaen komppanian vääpeliksi 6. Jääkarirykmentin 16. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Säiniöllä ja Kelkkalassa sekä Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mikkola toimi sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, jonka nimeksi muodostui myöhemmin ensin Jääkäripataljoona 3 ja sen jälkeen Kajaanin sissipataljoona. Hänet siirrettiin 20. marraskuuta 1918 alkaen nuoremmaksi upseeriksi Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5:n 4. komppaniaan, josta hänet komennettiin vielä samassa kuussa ja lopulta siirrettiin 3. maaliskuuta 1919 alkaen Lentopataljoonaan.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.