Johan Henrik Marttiini
 |
Tämän artikkelin käsittelemä aihe ei ole ehkä riittävän merkittävä tietosanakirjaan. Ota kantaa merkittävyyteen artikkelin keskustelusivulla. Lisätietoja löytyy Wikipedian merkittävyyskäytännöstä.
Jos merkittävyydestä ei tule selvitystä 29. joulukuuta 2024 kello 16.46 mennessä (3 vuorokauden kuluessa tämän huomautuksen lisäämisestä), artikkeli luokitellaan poistettavaksi sivuksi. Älä poista tätä huomautusta, jos olet itse luonut tämän sivun. Ole hyvä ja lisää artikkelin aloittajan keskustelusivulle: |
| Johan Henrik Martiini | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. toukokuuta 1893 Sodankylä |
| Kuollut | 5. tammikuuta 1970 (76 vuotta) Rovaniemi |
| Ammatti | Lestadiolainen saarnaaja |
|
|
|
 |
Tämä vastikään luotu artikkeli on (suurilta osin) lähteetön, ja se on lähteistettävä viikon kuluessa. Jos artikkelia ei lähteistetä 2. tammikuuta 2025 kello 15.32 mennessä (7 päivän kuluessa tämän huomautuksen lisäämisestä), se luokitellaan varotoimenpiteenä poistettavaksi tahattoman ja tahallisen virheellisen tiedon välttämiseksi ja Wikipedian luotettavuuden ja käytettävyyden varmistamiseksi. Kun artikkeli on lähteistetty asiallisilla lähteillä suurilta osin, mallineen voi poistaa. Älä kuitenkaan poista mallinetta itse, jos olet luonut tämän sivun, vaan odota, että joku toinen muokkaaja poistaa sen. Muista lisätä aiheen aloittajan keskustelusivulle: |
Johan Henrik ”Janne” Marttiini (2. toukokuuta 1893 Sodankylä – 5. tammikuuta 1970 Rovaniemi[1]) oli seppä ja lestadiolainen saarnaaja, joka tunnetaan erityisesti rovaniemeläisen Marttiinin puukkotehtaan perustajana.[2][3][4]
Sodankylän Kieringissä syntynyt Marttiini osallistui vuonna 1919 Rautaseppäkouluun kotikylässään.[4] Sen jatkoksi hän matkusti kuusitoistavuotiaana Rovaniemelle rautaseppä Matti Tapion oppiin. Marttiini työskenteli kaksi vuotta kisällinä muun muassa hevosenkenkiä takoen ja palasi sitten takaisin kotikylään. Hän työskenteli kyläseppänä ja takoi omassa pajassaan yli kymmenen vuotta.[2][3] Johan Marttiinin uudistushenkisyys ilmeni muun muassa siten, että koska kylvö- ja puimakoneita ei voitu tien puutteen vuoksi tuoda Kierinkiin, Marttiini matkasi 1913 Helsinkiin, ja vakuutti omien sanojensa mukaan puheellaan kulkulaitosministerin. Koneiden kuljettaminen tuli mahdolliseksi, kun Meltaus–Sodankylä -maantie rakennettiin.[2]
Syyskuussa 1922 Martiini muutti perheineen ja töineen Rovaniemelle. Hän aloitti lautapajassa, myöhemmin omassa sepän pajassa. Naapurustossa työskennellyt sarviluuseppä Johannes Lauri ehdotti puukkojen valmistamisen aloittamista. Tätä ryhdyttiin yhdessä harjoittelemaan.[2] Kun kokemusta puukkojen valmistuksesta oli kertynyt riittävästi, vuonna 1928 Marttiini perusti puukkotehtaan Rovaniemelle. Se toimi aluksi pienyrityksenä, työllistäen perheen ohella muutamia ihmisiä.[2]
 |
Päällekkäisten muokkausten välttämiseksi olisi hyvä, jos et muokkaisi tätä artikkelia juuri nyt. Teen parhaillaan artikkeliin suuria muutoksia. Pyyntö on voimassa niin pitkään kuin tämä merkki on sivulla. Merkin voi poistaa, mikäli se vaikuttaa unohtuneen. Tätä merkkiä on tarkoitus pitää sivulla korkeintaan muutaman tunnin kerrallaan. Kiitos, Muokataan 27.12. aikana artikkelia tarinoinnin sijaan tietosanakirjamaisemmaksi, alkua jo uudelleenkirjoitettu. Nimihenkilön kirjoitettamat teokset ovat Finnan mukaan omakustanteisia, ilmeisesti lestadiolaisuuteen tai muuten herätysliikkeeseeen liittyvää. Ainakin osa niistä käännetty norjaksi, latviaksi ja/tai englanniksi. Nimihenkilöstä lienee monia lehtijuttuja ainakin pohjoisen Suomen lehdistössä; löytyisiköhän vanhempia jo avoimesta lehdistöarkistosta?--Paju (keskustelu) 27. joulukuuta 2024 kello 06.43 (EET). |
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voimakas uskonnollisuus vei Jannen jo nuorena poikana raamatunlukuun. Raamatun ohella kaikki tieto kiinnosti Jannea. Ennen puukkotehtaan perustamista hän mietti tarkkaan lähteäkö matkasaarnaajaksi vai kylän sepäksi. Sana oli hallussa Jannella jo 18-vuotiaana. Lestadiolaisen herätysaallon mukana Janne isoisänsä kanssa täytti omaa elämänperiaatettaan tehdä ihminen onnelliseksi.
Jannen elämän lähtökohtana niin arjen työssä kuin raamatullisen sanan julistuksessakin oli lähtökohtana ihmisen onni. Hänen kirjoittamiaan omakustanteisia kirjoja ovat "Helmiä Pyhästä Raamatusta" (1952), "Armo ja totuus" (1962), Tie onneen (1967) ja "Herätyshuuto ja autuuden oppi" (1967, viimeksimainittu kirjanen). Hän avarsi maailmankatsomustaan useilla Amerikan ja Kanadan matkoillaan, mutta koti oli kaikkein rakkain, jossa Esteri-vaimo oli 12-lapsisen perheen kokoava voima.
Marttiineilla soi musiikki, joka oli Esteri-äidin perua. Olavi, myöhemmin kapellimestari, oli soitannolisten harrastusten johtajana,
Marttiinin suku oli lähtöisin Norjasta ja alkujaan nimikin oli Martin. Kansan suussa se myöhemmin virallisesti tuli käyttöön "suomennos" Marttiini.
"Janne Marttiini oli toimelias kansalainen ja hyvä vanhan kansan ihminen, sanan parhaassa merkityksessä. Opin tuntemaan hänet sydämellisenä henkilönä, joka pyrki aina ja kaikkialla toimimaan lujan kristillisen vakaumuksensa pohjalla". Näin luonnehti Urho Kekkonen ystäväänsä tammikuussa 1970 osanotoissaan omaisille hänen poismenon johdosta.[3]
Janne Marttiini on haudattu Rovaniemen III hautausmaalle.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kähkönen Esko: Marttiini, viikinkien jälkeläinen. Lapin Kansa, 17.5.2005. Kaleva365 Oy.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pulkamo, Seija: Rovaniemen seurakunnan hautausmaat, s. 49. Rovaniemi: Rovaniemen seurakunta, 1994.
- ↑ a b c d e Marttiini 90 vuotta Marttiini Oy. Viitattu 27.12.2024.
- ↑ a b c Esko Kähkönen: Janne Marttiini, viikinkien jälkeläinen : raamatullinen sananjulistaja ja tehtailija. (Alakerta, s. 4) Lapin Kansa, 17.5.2005. Kaleva365 Oy.
- ↑ a b 4. Puukkoseppä Janne Marttiini (Kieringin kulttuuri- ja historiapolku) kierinki.fi. Viitattu 27.12.2024.