Johan Fredrik Heldt

Johan Fredrik Heldt (26. elokuuta 1780 Turku – 30. elokuuta 1854 Turku) oli suomalainen Turussa asunut juhla-, muoti- ja sisustusasiantuntija, hyväntekeväisyyden harjoittaja ja asioitsijana toiminut "kuolinpesäkamreeri".

Heldt oli kauppiaan tytär Margareta Sofia Mainellin (k. 1815) avioton poika. Hän varttui isotätinsä Hedvig Charlotta Heldtin taloudessa ja oppi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan kotonaan. Heldt oppi myös erilaisia käsityötaitoja kuten ompelua, koruompelua, kutomista, neulomista ja nypläämistä. Hän teki ompelu- ja vaatturintöitä koko loppuelämänsä ajan. Vuonna 1813 kuollut Hedvig Charlotta Heldt testamenttasi omaisuutensa kasvattipojalleen. Heldt peri isotätinsä Koulukadulla sijainneen pienen kaupunkitalon sekä taloon kuuluneen irtaimiston.

Heldt valmisti irtokauluksia ja kaularöyhelöitä, teki verhosommitelmia ja -drapeerauksia, suunnitteli hääpukuja sekä toimi hautajaisjuhlien asiantuntijana verhoillen ja koristellen ruumisarkkuja. Hän osallistui tanssiaisiin, konsertteihin, soirée- ja assemblée-illanviettoihin, vieraili tuttavapiiriinsä kuuluneiden leskien, mamsellien ja vanhojen piikojen luona päivittäin ja saattoi näitä kirkkoon sunnuntaisin. Heldt kartutti vähitellen irtainta omaisuuttaan saamillaan nimipäivä- ja joululahjoilla sekä testamenttilahjoituksilla. Kuollessaan hän omisti 82 jalokiveä, 37 sormusta, 70 kultaesinettä joista 11 rannerengasta, suuret määrät hopeaesineitä ja -astioita ja lisäksi tekstiilejä, posliinia, taideteoksia ynnä muuta kaikkiaan yli 28 000 hopearuplan arvosta.

Ajan myötä Heldt jätti ompelutyöt sivummalle ja hän keskittyi toimimaan huutokauppa-apulaisena ja valtuutettuna, hautauspalvelujen tarjoajana, hautajaisten seremoniamestarina, testamenttien ja muiden asiakirjojen laatijana sekä perunkirjoitusten toimeenpanijana ja kuolinpesien selvittäjänä. Hän hoiti myös pieniä oikeusasioita tuomioistuimissa. Heldt vaikutti siihen että testamenttien tekijät lahjoittivat rahaa erilaisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin, muun muassa Turun tuomiokirkon palossa tuhoutuneiden urkujen uudelleenrakentamiseen. Urut valmistuivat 1842 ja Heldt lahjoitti myös itse rahaa niiden korjaukseen ja kunnossapitoon. Heldt myönsi myös lainoja erityisesti opiskelijoille perien niistä pientä viikoittaista korkoa. Heldt toimi kansanopetuksen hyväksi ja hän oli mukana tyttö-, sunnuntai- ja Bell-Lancaster-koulujen johtokunnissa, perusti kouluihin stipendirahastoja ja toimi koulujen tilintarkastajana. Heldt oli myös Turun vaivaishoidon tilintarkastajana ja hän kuului vuonna 1822 perustetun Turun Säästöpankin isännistöön ja johtokuntaan.

Heldt oli kiinnostunut historiasta, erityisesti historiallisista suurnaisista ja Turun tuomiokirkon vaiheista. Hän avusti historiatiedoillaan Zachris Topeliusta tämän kirjoittaessa vuonna 1850 julkaistua romaaniaan "Hertiginnan af Finland" (Suomen herttuatar) joka kertoi 1700-luvun Turusta ja 1741–1743 sodan venäläisen ylipäällikön James Keithin rakastetusta Eva Merthenistä.

Turun palon aikana 1827 Heldt murtautui tuomiokirkon vaunuvajaan ja otti sieltä käyttöönsä kevyet köyhäin ruumisvaunut, joilla hän kuljetti turvaan arvokkaimman omaisuutensa ja luonaan hoidettavana olleen vanhan rouvan. Jätettyään rouvan vartioimaan omaisuuttaan hän palasi kaupunkiin ja avusti tuttavapiirinsä naisia pelastamaan omaisuutensa palon alta. Heldtin oma kaupunkitalo tuhoutui palossa ja hän asui sitten aluksi Linnankadulla pienessä porttikamarissa kunnes sai elinikäisen asumisoikeuden kivitalossa olleeseen huoneistoon.

Heldt testamenttasi varoja raastuvanoikeuden ja maistraatin sekä Turun tuomiokirkon henkilökunnalle, kaupungin kouluille ja koulujen opettajille, koululaisille, kaupungin sairaalalle sekä kaupungin köyhille, leskille ja orpolapsille. Heldtin itse laatimalle testamentille kertyi mittaa kaikkiaan 39 painettua sivua.

Aiheesta muualla

• Menneiltä päiviltä : Johan Fredrik Heldt, Viikko-Sanomat, 18.04.1925, nro 16, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot