Joe Calzaghe
| Joe Calzaghe | |
|---|---|
 Joe Calzaghe vuonna 2007. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Joseph William Calzaghe |
| Syntynyt | 23. maaliskuuta 1972 Hammersmith, Lontoo, Englanti |
| Kansalaisuus | Wales |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi |
The Pride of Wales The Italian Dragon |
| Aktiivisena | 1993–2008 |
| Pituus | 182 cm |
| Painoluokka | ylempi keskisarja |
| Kätisyys | vasenkätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 46 |
| Voitot | 46 |
| – tyrmäysvoitot | 32 |
| Tappiot | 0 |
| Ratkaisemattomat | 0 |
Joe Calzaghe (s. 23. maaliskuuta 1972 Hammersmith, Lontoo, Englanti) on walesilainen entinen ammattilaisnyrkkeilijä. Hän lopetti uransa voittamattomana helmikuussa 2009.[1] Calzaghe on entinen WBO-, WBC- ja WBA-liittojen ylemmän keskisarjan maailmanmestari. Hän on myös yksi viime vuosien pisimpään titteliä hallussa pitänyt mestari, WBO-mestaruusvyö oli hänen nimissään yli kymmenen vuoden ajan.
Amatööriura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lontoon Hammersmithissä sardinialaisen isän ja walesilaisen äidin pojaksi syntynyt vasenkätinen Calzaghe aloitti nyrkkeilyharrastuksen yhdeksänvuotiaana. Juniorina hän voitti neljä koulupoikien mestaruutta, joita seurasi vuosina 1991−1993 kolme aikuisten Britannian-mestaruutta, kukin eri painoluokassa (välisarja, ylempi välisarja ja keskisarja). Vuonna 1992 Calzaghe voitti keskisarjassa tulevan WBO- ja IBF-liittojen raskaan sarjan maailmanmestarin Chris Byrdin.
Ammattilaisura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ammattilaiseksi Calzache ryhtyi syksyllä 1993. Suurimmassa osassa ammattilaisuransa alkupään otteluista hän tyrmäsi vastustajansa ensimmäisessä tai toisessa erässä. 28. lokakuuta 1995 Calzaghe pääsi ottelemaan Stephen Wilsonia vastaan Britannian ylemmän keskisarjan mestaruudesta ja voitti kamppailun kahdeksannen erän teknisellä tyrmäyksellä. Hän puolusti mestaruuttaan huhtikuussa Mark Delaneya vastaan viidennen erän teknisellä tyrmäyksellä.
Marraskuussa 1996 Calzaghe siirtyi promoottori Frank Warrenin suojiin, joka yritti kiivaasti saada Calzaghelle maailmanmestaruusottelua. Alun perin ottelu sovittiin WBO-mestari Steve Collinsin kanssa, mutta hän loukkaantui, lopetti uransa ja joutui luopumaan mestaruusvyöstään. Viimein 11. lokakuuta 1997 Calzaghe asteli mestaruuskehään ottelemaan avoimena olleesta WBO-mestaruudesta, vastustajanaan kaksinkertainen maailmanmestari Chris Eubank. Ottelu kesti täydet 12 erää, mutta Calzaghe tuomittiin voittajaksi kaikin tuomariäänin. Vuosina 1998–2005 hän puolusti mestaruuttaan Branco Sobotia, Juan Carlos Gimenez Ferreyraa, Robin Reidiä, Rick Thornberryä, David Starieta, Omar Sheikaa, Richie Woodhallia, Mario Veitiä, Will McIntyreä, Charles Breweriä, Miguel Jiméneziä, Tocker Pudwilliä, Byron Mitchelliä, Mger Mkrtchiania, Kabary Salemia, uudelleen Mario Veitiä ja Evans Ashiraa vastaan.
4. maaliskuuta 2006 Calzaghe kohtasi Jeff Lacyn ottelussa, jossa WBO-tittelin lisäksi oli panoksena myös IBF-liiton mestaruusvyö. Calzaghe voitti täydet erät kestäneen ottelun kaikin tuomariäänin. Hän puolusti mestaruuksiaan Sakio Bikaa vastaan pistevoitolla. Hän joutui kuitenkin luopumaan erimielisyyksien takia IBF-tittelistään tehtyään televisiokanava HBO:n kanssa sopimuksen mestaruusottelussa Peter Manfredo Jr:ia vastaan. Calzaghe puolusti WBO-titteliään Manfredoa vastaan kolmannen erän teknisellä tyrmäyksellä. Viimeisessä ottelussaan 3. marraskuuta 2007 Calzaghe kohtasi tanskalaisen Mikkel Kesslerin ottelussa, jossa panoksena olivat WBO-, WBC- ja WBA-mestaruusvyöt. Cardiffin Millennium Stadiumilla käyty ottelu kesti täydet 12 erää ja tuomittiin kaikin tuomariäänin Calzaghen voitoksi.
Vuonna 2007 Calzaghe valittiin BBC:n äänestyksessä Britannian vuoden urheilijaksi ja hänen valmentaja-isänsä Enzo valittiin vuoden valmentajaksi[2].
Calzaghe siirtyi seuraavaksi alempaan raskaaseen sarjaan, jossa hän sai hajaäänivoitolla nimiinsä The Ring -lehden MM-tittelin oteltuaan Bernard Hopkinsia vastaan huhtikuussa 2008. Marraskuussa 2008 Calzaghe kohtasi "superottelussa" Roy Jones Jr:n ja voitti kamppailun kaikin tuomariäänin. Helmikuussa 2009 Calzaghe ilmoitti lopettavansa nyrkkeilyuran.[1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Calzaghe, 36, vetäytyi kehästä voittamattomana Helsingin Sanomat. 5.2.2008. Viitattu 6.2.2009.
- ↑ http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/front_page/7135700.stm
- ↑ Nyrkkeilijälegenda jättää kehät voittamattomana 2009. Mtv3.fi. Viitattu 16.4.2009.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joe Calzaghe Wikimedia Commonsissa
- Virallinen kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ammattilaisottelut BoxRec-tietokannassa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
